Keskikesän kuulumiset

Maanantaina käytiin 32 vrk ultrassa jossa kaikki vaikutti normaalilta ja alkio oli jo hyvää vauhtia muuttunut sikiöksi - sydämen syke näkyi epämääräisenä muljahteluna pienessä tohvelieläimen (tai ameeban!) muotoisessa pikku kaverissa. Leena sanoi tulla parin viikon päästä uusiksi, n. 45 vrk ultraääniä ei tehdä ilmeisesti Suomessa hirveän usein eläinlääkärien kustannusten vuoksi, mutta meillä on se etu, että klinikalle kestää minuutti kävellä. Ensimmäisessä ultrassa (n. 16pv) ovuloinnin jälkeen tarkastetaan siis onko hevonen tiinehtynyt ja jos on, varmistetaan samalla ettei ole tullut kaksoisraskautta. Seuraava, n. 30vrk ultra paljastaa onko tamma kantanut raskautta normaalisti siihen asti ja nähdään sikiön sydämen syke. Seuraava, eli n. 45 vrk ultra on mielestäni sekin tärkeä sillä kohtuun kehittyy muodostelmat jotka ovat englanniksi "endometrial cups" joiden tehtävä on tuottaa raskautta ylläpitävää hormonia. Jos tamma luo tämän pisteen jälkeen, ei sitä voida enää siementää kuluvalle kaudelle koska "kupit" eivät tuhoudu tarpeeksi nopeasti ja tamman hormonit ovat samalla tasolla kuin ne olisivat jos se olisi tiine - mutta sikiötä ei ole.

Ymmärtääkseni tämän jälkeen seuraava ultra on vasta n. 90 vrk ultra, mutta haluaisin tietää varsan sukupuolen joka on mahdollista nähdä ultrasta, mutta vain tietyn aikajakson sisällä. Eri nettisivut sanovat hieman eri päiviä, mutta ilmeisesti jossain 60 vrk kohdilla taitava eläinlääkäri voi lähes 100% todennäköisyydessä selvittää sikiön sukupuolen. Ei sitten tarvii ostaa mitään tyhmiä unisex-värejä vaan ihan tyttö - tai poikavärejä varsariimuihin yms!

Muuten Prada voi hyvin, se on saanut lihasta kaulaan, ryntäät ovat kiinteytyneet huomattavasti ja etuosa alkaa muutenkin täyttymään kivasti. Hommaa varjostaa hieman vanha jumi tamman oikeassa pakarassa, jota tulisi hieroa ja mielellään käyttää esim. Back on Track tuotteita, mutta tiinettä kun ei saa hieroa ainekaan näin alussa eikä Botteja käyttää koko tiineyden aikana! Fanny Littorin fysioterapiassa paljastui siis, että oikean lonkan lihakset/kudokset eivät tue tarpeeksi lonkan palloniveltä, joten oik. pakara on jäykkä ja Prada varoo takajalan käyttöä. Se ei sinänsä ole mikään "vamma", vaan parantuisi kyllä kunnon fysioterapialla mutta tämä tiineys nyt vähän rajoittaa keinoja... Olen nyt tyytynyt takajalkojen venyttelyyn ja aloitan puomityöskentelyn. Edistystä on jo tullut, tosin. Varsinkin jumppaväistöt ovat auttaneet lähentäjä - ja loitontajalihasten vahvistuksessa.

Muuten omistajan olo on aika hämmentynyt, innostunut mutta todella pelonsekainen. Pradalla on hyvä tiineyshistoria ja kaikista sen varsoista on tullut terveitä ja hienoja, mutta jokin tässä elämässä on nyt vaan saanut mut vakuuttumaan että kaikki paha tapahtuu juuri mulle. Missä menee realismin ja taikauskon raja? Haluaisin miettiä nimiä ja ostaa varsakamaa valmiiksi, mutta mitä jos se luokin tai joku menee synnytyksessä pieleen ja joudun sitten myymään onnessani hankkimat varsakamat jollain nettipalstoilla? Totuus on, että olisi ollut niin helvetisti helpompaa vaan ostaa valmis nuori, mutta mitä jos kaikki menisikin hyvin, ja missasin ihanat muistot oman kasvatin kouluttamisesta? Aika kertoo... mutta se on pakkö myöntää, että oon helvetin innoissani niistä vanhemmista ketkä tuolle pienelle sikiölle olen valinnut, rakastan mun Pradaa ja Fürstenball tekee piaffia 6-vuotiaana... <3