Muistelin tässä juuri kaikkia eroja Jenkit versus Suomi, ja erityisesti kilpailujen käytännöissä on oikeasti aika yllättäviä eroja. Homma pisti mietityttämään sen verran, että johan sitä nousi keskustelua hevoskavereiden kesken. Jenkeissä tehdään monet asiat todella huonosti ja kouluratsastus on alkeellista mutta hei, NIIN ON SUOMESSAKIN. Florida on Yhdysvaltojen "Dressage Capital" eli kouluratsastuksen kehto, ja siellä kaikki menee niin kuin liitto käskee - tässä tapauksessa USDF (United States Dressage Federation) ja heidän käytäntönsä ymmärtääkseni omaksutaan vahvasti hevosmaailman kummisedältä eli FEI:ltä. Joissain asioissa on vaan niin paljon enemmän järkeä, joissain ei, keskustelua saa syntyä kommentti-osioon jos haluaa. Tässä muutamia räikeitä eroja:
-Radalla saa käyttää raippaa. Kyllä! En ole ihan varma mihin luokkaan asti, mutta 110cm kouluraippan saa tuoda radalle ihan vaativiinkin luokkiin asti, joku (eli tarkistakaa referenssit, minä oon laiska) sanoi että jopa Pyhä Yrjö- tasolle saakka voi käyttää raippaa. En ole puolesta enkä vastaan sinänsä, mutta kyllä se pienenä ketutti kun tallin tuntihevosilla menee verkassa kivasti ja sitten jätetään raippa itse suorituksesta - ihme psykologinen voima - ja hevonen ottaa tilanteesta niin röyhkeästi hyödyn että huhhuh. Toisaalta kyllä hevosen on mentävä ihan yhtä hyvin raipalla tai ilman. Hmm...
-Radan "kutsuminen". Toinen asia jota mun pienet aivot eivät vaan käsittäneet on se, että VOIT OTTAA VALMENTAJAN HUUTAMAAN RADAN SITÄ RATSASTAESSASI, eli ts, ei tarvitse opetella sitä ulkoa. Täh? Tätä olen oikeasti vastaan, ei mikään niistä radoista nyt hei niin vaikea ole, ettei niitä tarvitsisi muistaa ulkoa. Ei jatkoon!
-Rata A ja rata B. Henkilökohtaisesti inhoan rata B:tä, jonka mitat ovat 20 x 40 joka muistuttaa lähinnä levähtänyttä neliötä jossa ei mahdu hevosen kokoinen hevonen tekemään edes kunnon lisäyksiä. Rata A:ta käytetään Yhdysvalloissa aina, se on hyvät 20 x 60 jossa mahtuu jopa tekemään. Voin vain olettaa rata B:n idean olevan järjestäjien helpottaja, sillä tarvitaan vähemmän tilaa ja vähemmän aitoja. Kaikilla kisajärjestäjillä kun ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi isoa kenttää tuohon isompaan. Mutta tässä astutaan minun mielestä pahasti kouluratsastuksen idealismin varpaille; hevosen on näytettävä mahdollisimman näyttävältä ja askeleen oltava matkaavoittavaa. Pienellä areenalla ja varsinkin nuorella hevosella tämä oikeasti vaikeuttaa rataa, jos hevonen kokee vaikeaksi edes liikkua vapaasti kun oho - taas edessä on kulma... lisäksi suurin osa suomalaisista radoista on mitoitettu B:hen, johon toivon muutosta lähivuosina.
-Kevennys. FEI:n luokissa saa keventää ravissa yllättävän pitkälle asti; vasta kun aletaan tekemään koottua työtä pitää istua alas. Kevennys annetaan vapaaehtoiseksi vaihtoehdoksi, jonka monet ottavat, sillä painotus on jälleen hevosen askeleen lennokkuudella ja matkaavoittavuudella. Kevennys lisäksi helpottaa nuoria hevosia. Minusta helpon B:n luokat pitäisi saada vielä keventää, sillä muuten ratsastajan ajatusmaailma voi edetä väärässä arvojärjestyksessä, ruvetaan lyhentämään kaulaa ennen kuin hevonen menee edes mielellään eteen. Helpossa B:ssä vielä tehdään vain uria askellajeissa eikä mitään ns. temppuja, ja joillain ratsastajilla hevosen askel kärsii kovin jos ratsastaja ei osaa vielä istua kunnolla harjoitusravissa. Kevennys-optio voisi helpottaa hevosen eteenpäinpyrkimystä ja askeleen lennokkuutta, selän joustoa... eli todella perustavanlaatuisen tärkeitä asioita. Eikä sitä olisi pakko tehdä, se on vain yksi mahdollisuus.
-Vaikeustasojen eteneminen. Jenkeissä luokat alkaa ns. Training Levelista, joka on vain eri uria askellajeissa, ei sinänsä mitään vaikeaa. Luokkiin kuuluu kuitenkin aina joku pätkä "anna hevosen venyttää kaulansa pitkäksi kevyessä ravissa" ja käyntiä. Miksei Suomessa ole näitä luokkia? Helpossa C:ssä ei taida olla askeltakaan käyntiä? Lisäksi kaulan laskeminen ja pidentäminen ravissa, vaikkakin lyhyt pätkä, kertoo jotain hevosen läpiratsastuksesta ja rentoudesta. Training levelistä mennään FEI:n luokkiin alkaen Level 1 (jota on 3 rataa) Level 2 (jota on 3 rataa) Level 3 jne, ja vaikeustasoa lisätään todella pikkuhiljaa ja hevosen lempeää koulutusta ajatellen. Suomessa hirveän räikeä epäkohta on hyppy helposta B:stä helppoon A:han, jossa hevosen pitää yhtäkkiä oppia hirveästi uusia juttuja! Mielestäni siirtyminen noiden kahden luokan välillä pitäisi olla sulavampi ja uusia asioita esitellä maltillisessa järjestyksessä.
Tässä ainakin muutama ero, enjoy.
Wednesday, March 27, 2013
Sunday, March 24, 2013
Ja taas tapahtuu
On se niin että ikävän tapahtuman seuraukset kantavat pitkälle! Kuulin Floridan tallinomistajalta että yksi tammoista oli stressin seurauksena nyt luonut varsansa pari kuukautta etuajassa, ei selvinnyt... ja taas olisi ollut komea musta orivarsa täyssukkineen!!! Eli nyt kahden varsan menettämiseen on mennyt sellaiset 30 000 dollaria hukkaan. Onneksi lähdin, en olis varmaan kestänyt toisen menetystä. Tamma Velvet oli siis yksi niistä ketä juoksin turvaan savulta palon aikana, luulin saaneeni sen turvaan tarpeeksi ajoissa mutta epäilen vahvasti että lähiympäristön kasvit ovat imeneet palossa liuenneita toksiineita ja myrkyllisiä hiukkasia sekä vedessä että ilman kautta, ja jos hevoset moista syö niin ei varmasti tee hyvää sikiön kehitykselle. Lisäksi tallin pihassa ramppaa talonpurkajia/uudelleenrakentajia jotka stressaavat herkempiä hevosia.
Mutta on niitä hyviäkin uutisia; orpovarsa Ray on saanut uuden kodin! Ehdin tavata uuden omistajan ja olipas kerrassaan mukava tyttö, ikävää että osti varmasti vaikeamman hevosen mitä uskalsi kuvitellakaan... Päivä ennen lähtöäni käytiin Clairen kanssa taluttamassa Rayta tiellä ja meidän naapurilla oli possu jota se pelkäsi niin hemmetisti että poukkoili joka suuntaan. Ei siinä mitään pahaa sinänsä, mutta pukitti/potkaisi ilmaan sivulle niin että meni parikymmentä senttiä takakavio meikäläisen kallon vierestä :) No, voinpahan sanoa että tuon hevosen (ja sen isän) käsittelemisen jälkeen saa olla aika hemmetin paha tapaus jos en osaa käsitellä!
Pradan treeneihin kuuluu ihan hyvää, se on nyt (viimein.....) rekisteröity Hippokseen, tunnistaja kävi viime viikolla. Ai minäkö laiska? Ei siinä mennyt kuin melkein vuosi, vaikka rekkaus pitäisi tehdä jo kuukauden sisällä maahantuonnista. "Hups". Kuitenkin, tähtään 23.4 FWB-kantakirjaukseen Lohjalle, jos laukka saadaan kuntoon. Se meinaan nyt vaan juoksee alta, enkä halua viedä sitä näytille uuteen jännään paikkaan jos jarru ei toimi edes kotona. Ravi ja käynti näyttävät - anteeksi nyt vaan - hemmetin hienoilta, pyrin saamaan videota tulevalla viikolla. On se oma hevonen vaan niin <3!
Mutta on niitä hyviäkin uutisia; orpovarsa Ray on saanut uuden kodin! Ehdin tavata uuden omistajan ja olipas kerrassaan mukava tyttö, ikävää että osti varmasti vaikeamman hevosen mitä uskalsi kuvitellakaan... Päivä ennen lähtöäni käytiin Clairen kanssa taluttamassa Rayta tiellä ja meidän naapurilla oli possu jota se pelkäsi niin hemmetisti että poukkoili joka suuntaan. Ei siinä mitään pahaa sinänsä, mutta pukitti/potkaisi ilmaan sivulle niin että meni parikymmentä senttiä takakavio meikäläisen kallon vierestä :) No, voinpahan sanoa että tuon hevosen (ja sen isän) käsittelemisen jälkeen saa olla aika hemmetin paha tapaus jos en osaa käsitellä!
 |
| Rayray uudessa kodissa. Ei tule ikävä!!!! |
Friday, March 15, 2013
...ja Suomessa ollaan.
Tulin takaisin maanantaina ja tässähän sitä onkin saanut säätää. Kummasti lomakkeita tulee täytettyä kun on menettänyt kaikki korttinsa ja henkkarit! Plus vakuutus. No, sainpahan hyvää kuvamateriaalia poikaystävän kameralla tuhosta.
Suomessa oon mennyt Pradalla nyt pari kertaa kun yksi vuokraajista on sairaslomalla. Kyllä se vaan niin on, että oma hevonen on paras hevonen! Pikku rimppakinttu se on, mutta nyt lihotuskuurilla ennen kevään varsakokeiluja. Se saa nyt aamulla 0,5 L kauraa ja illalla tällaisen mössön:
-1 L Greenline
-0,5 L Racing Protein
-1,5 dl rypsiöljy
-Mineral plus
-Progut
-B-vitamiinilisä
Se on kyllä ratsuna hieman hankala, tai siis ei se tee mitään tyhmää kuten pukkeja tai säiky, mutta se on vaan niin pirun herkkä. Toisaalta tykkään että hevosella on oma moottori(!) ja että ratsastaja joutuu itse hillitsemään oman istunnan, erityisesti kädet. Sinänsä harmittaa että jouduin lähtemään aikaisemmin jenkeistä koska olin tosi hyvällä mallilla friisiori Benten kanssa ja olisin voinut kisata sillä. Toisaalta mun kisavaatteet paloi... Kevät näyttää muuten aika kiireiseltä hevostelun suhteen; kiimojen tarkkailu alkaa jonka lisäksi rekisteröin (myöhässä) ja kantakirjaan Pradan Finnish Warmblood kantakirjaan! Pitää kanssa tehdä kakkosorivalinta (o-ou!) jossa minua onneksi auttaa Schockemöhlen orien maahantuoja. Tällä hetkellä oma top 3 on 1. Fürstenball 2. Bretton Woods 3. Don Schufro. Tai en tiedä kummin päin 2 ja 3 valinnat menevät... se on niin vaikeaa!!! Anyways tekemistä riittää ja pidän bloginkin elossa.
 |
| Meikäläisen huone uudelleensisustettuna! Vas. puolisesta lipastosta löytyi pari hassua vaatetta sentään. |
 |
| Olohuone. Telkkari on vielä pystyssä!!! Ei tosin silti toimi... :D |
 |
| Autotalli, jossa oli kanssa varsomistalli. Rikkin ruumis löytyi tämän kaiken keskeltä hiiltyneenä. |
-1 L Greenline
-0,5 L Racing Protein
-1,5 dl rypsiöljy
-Mineral plus
-Progut
-B-vitamiinilisä
Se on kyllä ratsuna hieman hankala, tai siis ei se tee mitään tyhmää kuten pukkeja tai säiky, mutta se on vaan niin pirun herkkä. Toisaalta tykkään että hevosella on oma moottori(!) ja että ratsastaja joutuu itse hillitsemään oman istunnan, erityisesti kädet. Sinänsä harmittaa että jouduin lähtemään aikaisemmin jenkeistä koska olin tosi hyvällä mallilla friisiori Benten kanssa ja olisin voinut kisata sillä. Toisaalta mun kisavaatteet paloi... Kevät näyttää muuten aika kiireiseltä hevostelun suhteen; kiimojen tarkkailu alkaa jonka lisäksi rekisteröin (myöhässä) ja kantakirjaan Pradan Finnish Warmblood kantakirjaan! Pitää kanssa tehdä kakkosorivalinta (o-ou!) jossa minua onneksi auttaa Schockemöhlen orien maahantuoja. Tällä hetkellä oma top 3 on 1. Fürstenball 2. Bretton Woods 3. Don Schufro. Tai en tiedä kummin päin 2 ja 3 valinnat menevät... se on niin vaikeaa!!! Anyways tekemistä riittää ja pidän bloginkin elossa.
 |
| Prada oli saanu viikset. |
Monday, March 4, 2013
Floridan tragediasta...
Eilen 3 Maaliskuuta oli mun elamani hirvein paiva. Kirjoitan ilman aan ja oon pisteita koska mun lappari on palanut poroiksi koko muun omaisuuteni kanssa. Ja Ginan omaisuuden, ja Clairen omaisuuden ja mieheni Tommyn lomaomaisuuden. Eilen Claire ja Gina oli Donnyn kanssa kisoissa parin tunnin ajomatkan paassa ja oltiin Tommyn kanssa 2 paivaa farmilla kahdestaan. Hommat sujui kivasti miinus jarkyttava tuuli ja Floridan kevaaseen tosi kylmat ilmat. Gina oli just saanut valmiiksi varsomistallin ja siitoslabransa jotka rakennettiin autotallin sisalle. Mun lempitamma Rikki (Feiner Stern x Ferro) oli jo muuttanut viikkoa aikasemmin varsomistalliin koska sen odotettiin synnyttavan talla viikolla. Se oli mun vastuulla; vietin tunteja katsoen sen kaytosta ennen varsomista videokameran kautta ja analyoin sen maitoa paivittain, hoidin sita jne.. se oli mun 'Pradan korvike' taalla.
Eilen tuli kaksi miesta asentamaan valvontakameroita. Tai niiden piti tulla jo edellisena paivana, mutta olivat kuulema krapulassa. Jatkat ilmaantuivat sitten varttia yli 12 ja alkoivat virittamaan johtoja autotallista kasin kohti isoa tallia. Tommy ja mina oltiin kahdelta kahvitauolla sisalla, kun kuultiin kova pamaus. Luulin etta se oli Rikki joka potkaisi seinaa kunnes muistin etta ne miehet tekevat toitaan siella enka sit kiinnittanyt enempaa huomiota. Pari minuuttia myohemmin toinen miehista, sanotaan nyt Teppo, tuli kiljuen ja huitoen etuovelle enka saanut mitaan selvaa niin juostiin ulos ilman kenkia tai mitaan. Huomasin, etta autotallin iso etuovi oli oikeasta kulmasta tulessa ja tietysti juoksin heti Rikkin karsinaan ja yritin saada sen tulemaan ulos. Se oli karsinan nurkassa paniikissa ja sain sen onneksi liikkumaan karsinan ovelle... kunnes ystavamme Teppo juoksi paniikissa huitoen ja huutaen eteen ja Rikki peruutti takaisin nurkkaan. Seuraavat 20 sekuntia olivat jarkyttavat silla palo moninkertaistui hetkessa melkein puoleen autotallia ja mietin mielessani etta saanko hakamyrkytyksen vai pelastanko hevosen. Yritin vetaa riimunarusta ja hatistella takaa, mutta se ei liikahtanut enaa senttiakaan karsinan nurkasta ja liekit polttivat jo ihoa parin metrin paasta... Tommy pakotti mut tulemaan autotallin toisesta paasta ulos ja tein elamani kamalimman paatoksen kun jouduin pelastamaan itseni rakkaan, raskaana olevan hevosen kustannuksella. Tilanne oli kuitenkin niin epa-aidon tuntuinen että mietin paassani koko ajan "saan sen ihan kohta haettua pois kunhan keksitaan eka jotain milla sammuttaa palo" ja olin muutenkin tilanteeseen nahden rauhallinen.
Olin jo palokunnan kanssa puhelimessa kun koitin vetaa Rikkia tallista, mutta puhelin on paska vanha Samsung josta ei kuulunut mitaan niin soitin uudestaan, 14:18. Palo yltyi seuraavan viiden(!) minuutin aikana noin 30m korkeuteen ja oli jo siirtynyt vieressa olevan omakotitalon kattoon, joka paloi poroksi. Palokunnalla kesti 15 minuuttia tulla paikalle ja varmaan 20 ennenkuin paloa alettiin sammuttaa. Tana aikana olin palokunnan kanssa puhelimessa ja rupesin muutaman avuliaan ohikulkijan kanssa pelastamaan muita hevosia. 4 hevosta vietiin turvaan jotka ovat ok, mutta sisalle omakotitaloon jai pieni Chihuahua Traveler ja kissa Little Bit, jotka kaivettiin tanaan esiin raunioista. Rikki kuoli jarkyttavan brutaalisti enka varmasti anna koskaan itselleni (saati sille kusipaalle anteeksi, jonka taki Rikki peruutti takaisin talliin). Palokunta kaivoi Rikkin puoliksi palaneen ruumiin raunioista ja se vietiin kaatopaikalle. Sen iho oli palanut ja hiiltyneet lihakset näkyivät pinnassa. Ja se haju...... Tamman vatsa oli auki, sen paksusuoli oli ulkona ja samaten varsa oli tullut ulos kohdusta. Varsa olisi ollut taydellinen musta orivarsa, kolme valkoista sukkaa ja tahti.
Ihmisen avuliaisuus on ollut paata huimaavaa. Kaikki on lahjoittanut vaatteita ja ruokaa ja asumme nyt Clairen ja Tommyn kanssa toistaiseksi asuntoautossa tallin pihalla. Itken paljon ja koko ajan, en voi uskoa etta jouduin jattamaan tamman palamaan tuhkaksi. Kaikki sanoo etta olen sankari, mutta ompa vitun hyva olo. Sen voin sentaan sanoa, etta ilman mua ne kaksi videomiesta ei olisi saanut soitettua edes 911 ja Floridan kuivakaudella viereiset tarhat olisivat syttyneet tuleen ja 4 muuta hevosta olisi kuollut toisen koiran lisaksi, joka tuli onneksi ulos talosta. Tuhon arvioidaan olevan 500 000 dollaria. Tulen toivottavasti ensi viikolla Suomeen. Naen Rikkin paniikkisen ilmeen koko ajan verkkokalvoillani.
Myöhemmin lisätty: Tulipa sitten sekin koettua, eli se mitä kaikki heppatytöt ovat joskus kelanneet päässään tapahtuvan... rakkaan hevosystävän menetys tulipalossa ja miten itse toimia tilanteessa joka tuntuu niin absurdilta. Rikkillä oli todella rankka elämä; se oli ennen Ginaa jätetty heitteille varsansa kanssa laitumelle ja vuosi sitten sai keskenmenon 7kk kohdalla. Se oli todella vähän käsitelty ja kunnon viidakkonainen, kyllä tuli kiroiltua monesti kun sitä yritti käsitellä. Mutta rakastin sitä silti, ja mitä enemmän sitä käsitteli sitä enemmän se kiintyi myös minuun. Hevosen luottamus ei vaan kestä tilanteessa, jossa se näkee tulta ja jossa muut ihmiset juoksevat kuin päättömät kanat (videotyypit). Ajattelen että mitä jos olisin ottanut paidan pois ja yrittänyt peittää sen silmät tai mitä jos olisin vaikka vetänyt luudalla täysiä persuksille olisko lähtenyt pois karsinasta, mutta totuus on että se oli niin pelon halvauttama että se ei oikeasti liikkunut minnekään. Ja tila oli kuitenkin avoin (niinkun alhaalla kuvassa näkyy) ja ovi lähellä, rupesin heti miettimään että oma hevonenhan on ahtaan tallikäytävän viimeisessä karsinassa Suomessa... pitäkää rakkaat ihmiset hevosianne hyvinä joka päivä, kysykää rohkeasti tallinpitäjältänne paloturvallisuudesta älkääkä polttako tupakkaa tallilla (palon syy... olis niin helposti voitu välttää...).
Tassa linkki yhteen uutiseen: Uutinen
Eilen tuli kaksi miesta asentamaan valvontakameroita. Tai niiden piti tulla jo edellisena paivana, mutta olivat kuulema krapulassa. Jatkat ilmaantuivat sitten varttia yli 12 ja alkoivat virittamaan johtoja autotallista kasin kohti isoa tallia. Tommy ja mina oltiin kahdelta kahvitauolla sisalla, kun kuultiin kova pamaus. Luulin etta se oli Rikki joka potkaisi seinaa kunnes muistin etta ne miehet tekevat toitaan siella enka sit kiinnittanyt enempaa huomiota. Pari minuuttia myohemmin toinen miehista, sanotaan nyt Teppo, tuli kiljuen ja huitoen etuovelle enka saanut mitaan selvaa niin juostiin ulos ilman kenkia tai mitaan. Huomasin, etta autotallin iso etuovi oli oikeasta kulmasta tulessa ja tietysti juoksin heti Rikkin karsinaan ja yritin saada sen tulemaan ulos. Se oli karsinan nurkassa paniikissa ja sain sen onneksi liikkumaan karsinan ovelle... kunnes ystavamme Teppo juoksi paniikissa huitoen ja huutaen eteen ja Rikki peruutti takaisin nurkkaan. Seuraavat 20 sekuntia olivat jarkyttavat silla palo moninkertaistui hetkessa melkein puoleen autotallia ja mietin mielessani etta saanko hakamyrkytyksen vai pelastanko hevosen. Yritin vetaa riimunarusta ja hatistella takaa, mutta se ei liikahtanut enaa senttiakaan karsinan nurkasta ja liekit polttivat jo ihoa parin metrin paasta... Tommy pakotti mut tulemaan autotallin toisesta paasta ulos ja tein elamani kamalimman paatoksen kun jouduin pelastamaan itseni rakkaan, raskaana olevan hevosen kustannuksella. Tilanne oli kuitenkin niin epa-aidon tuntuinen että mietin paassani koko ajan "saan sen ihan kohta haettua pois kunhan keksitaan eka jotain milla sammuttaa palo" ja olin muutenkin tilanteeseen nahden rauhallinen.
Olin jo palokunnan kanssa puhelimessa kun koitin vetaa Rikkia tallista, mutta puhelin on paska vanha Samsung josta ei kuulunut mitaan niin soitin uudestaan, 14:18. Palo yltyi seuraavan viiden(!) minuutin aikana noin 30m korkeuteen ja oli jo siirtynyt vieressa olevan omakotitalon kattoon, joka paloi poroksi. Palokunnalla kesti 15 minuuttia tulla paikalle ja varmaan 20 ennenkuin paloa alettiin sammuttaa. Tana aikana olin palokunnan kanssa puhelimessa ja rupesin muutaman avuliaan ohikulkijan kanssa pelastamaan muita hevosia. 4 hevosta vietiin turvaan jotka ovat ok, mutta sisalle omakotitaloon jai pieni Chihuahua Traveler ja kissa Little Bit, jotka kaivettiin tanaan esiin raunioista. Rikki kuoli jarkyttavan brutaalisti enka varmasti anna koskaan itselleni (saati sille kusipaalle anteeksi, jonka taki Rikki peruutti takaisin talliin). Palokunta kaivoi Rikkin puoliksi palaneen ruumiin raunioista ja se vietiin kaatopaikalle. Sen iho oli palanut ja hiiltyneet lihakset näkyivät pinnassa. Ja se haju...... Tamman vatsa oli auki, sen paksusuoli oli ulkona ja samaten varsa oli tullut ulos kohdusta. Varsa olisi ollut taydellinen musta orivarsa, kolme valkoista sukkaa ja tahti.
Ihmisen avuliaisuus on ollut paata huimaavaa. Kaikki on lahjoittanut vaatteita ja ruokaa ja asumme nyt Clairen ja Tommyn kanssa toistaiseksi asuntoautossa tallin pihalla. Itken paljon ja koko ajan, en voi uskoa etta jouduin jattamaan tamman palamaan tuhkaksi. Kaikki sanoo etta olen sankari, mutta ompa vitun hyva olo. Sen voin sentaan sanoa, etta ilman mua ne kaksi videomiesta ei olisi saanut soitettua edes 911 ja Floridan kuivakaudella viereiset tarhat olisivat syttyneet tuleen ja 4 muuta hevosta olisi kuollut toisen koiran lisaksi, joka tuli onneksi ulos talosta. Tuhon arvioidaan olevan 500 000 dollaria. Tulen toivottavasti ensi viikolla Suomeen. Naen Rikkin paniikkisen ilmeen koko ajan verkkokalvoillani.
Myöhemmin lisätty: Tulipa sitten sekin koettua, eli se mitä kaikki heppatytöt ovat joskus kelanneet päässään tapahtuvan... rakkaan hevosystävän menetys tulipalossa ja miten itse toimia tilanteessa joka tuntuu niin absurdilta. Rikkillä oli todella rankka elämä; se oli ennen Ginaa jätetty heitteille varsansa kanssa laitumelle ja vuosi sitten sai keskenmenon 7kk kohdalla. Se oli todella vähän käsitelty ja kunnon viidakkonainen, kyllä tuli kiroiltua monesti kun sitä yritti käsitellä. Mutta rakastin sitä silti, ja mitä enemmän sitä käsitteli sitä enemmän se kiintyi myös minuun. Hevosen luottamus ei vaan kestä tilanteessa, jossa se näkee tulta ja jossa muut ihmiset juoksevat kuin päättömät kanat (videotyypit). Ajattelen että mitä jos olisin ottanut paidan pois ja yrittänyt peittää sen silmät tai mitä jos olisin vaikka vetänyt luudalla täysiä persuksille olisko lähtenyt pois karsinasta, mutta totuus on että se oli niin pelon halvauttama että se ei oikeasti liikkunut minnekään. Ja tila oli kuitenkin avoin (niinkun alhaalla kuvassa näkyy) ja ovi lähellä, rupesin heti miettimään että oma hevonenhan on ahtaan tallikäytävän viimeisessä karsinassa Suomessa... pitäkää rakkaat ihmiset hevosianne hyvinä joka päivä, kysykää rohkeasti tallinpitäjältänne paloturvallisuudesta älkääkä polttako tupakkaa tallilla (palon syy... olis niin helposti voitu välttää...).
 |
| RIP Rikki<3 ja anteeksi. |
 |
| Varsomistalli ennen. Huomaa ironia; palosammutin heti ekana kuvassa... eipähän ollut lähettyvillä kun sitä eniten tarvitsi. |
 |
| Sama talli, palon jälkeen... |
Tassa linkki yhteen uutiseen: Uutinen
Friday, March 1, 2013
Välipostaus
Hieman taukoa, sillä soon-to-be avomieheni on käymässä! Donny ja Claire menevät huomenna kisoihin kahdeksi päiväksi ja jäädään Tommyn kanssa kahestaan tänne; eli mihin poikäystävää käytetään? VIDEOIHIN! Joten, get ready...
Subscribe to:
Posts (Atom)