Mites noi koulukisat? - Kritiikkiä Suomen kisasysteemille.

Muistelin tässä juuri kaikkia eroja Jenkit versus Suomi, ja erityisesti kilpailujen käytännöissä on oikeasti aika yllättäviä eroja. Homma pisti mietityttämään sen verran, että johan sitä nousi keskustelua hevoskavereiden kesken. Jenkeissä tehdään monet asiat todella huonosti ja kouluratsastus on alkeellista mutta hei, NIIN ON SUOMESSAKIN. Florida on Yhdysvaltojen "Dressage Capital" eli kouluratsastuksen kehto, ja siellä kaikki menee niin kuin liitto käskee - tässä tapauksessa USDF (United States Dressage Federation) ja heidän käytäntönsä ymmärtääkseni omaksutaan vahvasti hevosmaailman kummisedältä eli FEI:ltä. Joissain asioissa on vaan niin paljon enemmän järkeä, joissain ei, keskustelua saa syntyä kommentti-osioon jos haluaa. Tässä muutamia räikeitä eroja:

-Radalla saa käyttää raippaa. Kyllä! En ole ihan varma mihin luokkaan asti, mutta 110cm kouluraippan saa tuoda radalle ihan vaativiinkin luokkiin asti, joku (eli tarkistakaa referenssit, minä oon laiska) sanoi että jopa Pyhä Yrjö- tasolle saakka voi käyttää raippaa. En ole puolesta enkä vastaan sinänsä, mutta kyllä se pienenä ketutti kun tallin tuntihevosilla menee verkassa kivasti ja sitten jätetään raippa itse suorituksesta - ihme psykologinen voima - ja hevonen ottaa tilanteesta niin röyhkeästi hyödyn että huhhuh. Toisaalta kyllä hevosen on mentävä ihan yhtä hyvin raipalla tai ilman. Hmm...

-Radan "kutsuminen". Toinen asia jota mun pienet aivot eivät vaan käsittäneet on se, että VOIT OTTAA VALMENTAJAN HUUTAMAAN RADAN SITÄ RATSASTAESSASI, eli ts, ei tarvitse opetella sitä ulkoa. Täh? Tätä olen oikeasti vastaan, ei mikään niistä radoista nyt hei niin vaikea ole, ettei niitä tarvitsisi muistaa ulkoa. Ei jatkoon!

-Rata A ja rata B. Henkilökohtaisesti inhoan rata B:tä, jonka mitat ovat 20 x 40 joka muistuttaa lähinnä levähtänyttä neliötä jossa ei mahdu hevosen kokoinen hevonen tekemään edes kunnon lisäyksiä. Rata A:ta käytetään Yhdysvalloissa aina, se on hyvät 20 x 60 jossa mahtuu jopa tekemään. Voin vain olettaa rata B:n idean olevan järjestäjien helpottaja, sillä tarvitaan vähemmän tilaa ja vähemmän aitoja. Kaikilla kisajärjestäjillä kun ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi isoa kenttää tuohon isompaan. Mutta tässä astutaan minun mielestä pahasti kouluratsastuksen idealismin varpaille; hevosen on näytettävä mahdollisimman näyttävältä ja askeleen oltava matkaavoittavaa. Pienellä areenalla ja varsinkin nuorella hevosella tämä oikeasti vaikeuttaa rataa, jos hevonen kokee vaikeaksi edes liikkua vapaasti kun oho - taas edessä on kulma... lisäksi suurin osa suomalaisista radoista on mitoitettu B:hen, johon toivon muutosta lähivuosina.

-Kevennys. FEI:n luokissa saa keventää ravissa yllättävän pitkälle asti; vasta kun aletaan tekemään koottua työtä pitää istua alas. Kevennys annetaan vapaaehtoiseksi vaihtoehdoksi, jonka monet ottavat, sillä painotus on jälleen hevosen askeleen lennokkuudella ja matkaavoittavuudella. Kevennys lisäksi helpottaa nuoria hevosia. Minusta helpon B:n luokat pitäisi saada vielä keventää, sillä muuten ratsastajan ajatusmaailma voi edetä väärässä arvojärjestyksessä, ruvetaan lyhentämään kaulaa ennen kuin hevonen menee edes mielellään eteen. Helpossa B:ssä vielä tehdään vain uria askellajeissa eikä mitään ns. temppuja, ja joillain ratsastajilla hevosen askel kärsii kovin jos ratsastaja ei osaa vielä istua kunnolla harjoitusravissa. Kevennys-optio voisi helpottaa hevosen eteenpäinpyrkimystä ja askeleen lennokkuutta, selän joustoa... eli todella perustavanlaatuisen tärkeitä asioita. Eikä sitä olisi pakko tehdä, se on vain yksi mahdollisuus.

-Vaikeustasojen eteneminen. Jenkeissä luokat alkaa ns. Training Levelista, joka on vain eri uria askellajeissa, ei sinänsä mitään vaikeaa. Luokkiin kuuluu kuitenkin aina joku pätkä "anna hevosen venyttää kaulansa pitkäksi kevyessä ravissa" ja käyntiä. Miksei Suomessa ole näitä luokkia? Helpossa C:ssä ei taida olla askeltakaan käyntiä? Lisäksi kaulan laskeminen ja pidentäminen ravissa, vaikkakin lyhyt pätkä, kertoo jotain hevosen läpiratsastuksesta ja rentoudesta. Training levelistä mennään FEI:n luokkiin alkaen Level 1 (jota on 3 rataa) Level 2 (jota on 3 rataa) Level 3 jne, ja vaikeustasoa lisätään todella pikkuhiljaa ja hevosen lempeää koulutusta ajatellen. Suomessa hirveän räikeä epäkohta on hyppy helposta B:stä helppoon A:han, jossa hevosen pitää yhtäkkiä oppia hirveästi uusia juttuja! Mielestäni siirtyminen noiden kahden luokan välillä pitäisi olla sulavampi ja uusia asioita esitellä maltillisessa järjestyksessä.

Tässä ainakin muutama ero, enjoy.