Kiimakontrollia ja peruskauraa

Anteeksi taukoilu, elämä on ollut Suomessa hieman hektistä muuttosuunnitelmien ja tulevaisuuden pohdinnan kanssa. Kerkesin jo tallikaverin autoakin kolhimaan, joten mietin että nyt voisi olla hyvä aika ottaa iisisti ja kirjoitella vaikka blogia. ELL Liisa Harmo kävi maanantaina ultraamassa Pradan ihan sillä mielellä että nähdään onko kohdussa tulehduksen merkkejä ja missä mennään kiima-kierrollisesti. Iloinen yllätys olikin, että sillä oli 4,8mm (eli hyvän kokoinen) folliikkeli vasemmassa munasarjassa valmiina ovuloimaan. Viime vuonna Pradalla oli jotain kiimahäiriöitä oletettavasti muuttostressistä ja se teki vain 3,5mm folliikkeleita, eli todella pieniä. Lissu antoi mulle Regumate pullon, jota annetaan nyt 8pv kuuri 12,5ml päivässä oraalisesti. Sen on tarkoitus tasata kevään kiimoja ja auttaa seuraavan kiiman ajoittamisessa. Prada näytti tänään niin sydänjuuriaan myöten loukkaantuneelta kun tuikkasin ilmeisesti pahan makuisen hormonitökötin suuhun.

Treenin kannalta ollaan nyt tehty ihan perus juttuja, kenttä on ollut sen verran jäinen että laukkaamaan ei ole vielä kunnolla päässyt, mutta nyt se näyttää jo hyvältä. Prada oli tänään tosin niin kiimainen että tyydyin vaan juoksuttamaan, sain ihan tyylikästä videomatskua! Olen todella innoissani tulevaisuudesta, sillä näistä kahdesta ei voi tulla muuta kuin hemmetin hieno vauva<3

Kevyttä ravia pari viikkoa sitten.

Onnea vasta 8-vuotiaalle Fürstenball:ille ensimmäisestä Prix St. Georges- voitosta! Pradan sulho.

I rest my case. 

Vuokraajaa vailla!

Kevään suunnitelmat ovat selkeytyneet nyt sen verran, että ensinäkin peruin osallistumisen FWB-kantakirjausnäyttelyyn 23 pv, sillä herpesvirusta on ollut nyt liikkeellä enkä a) halua sitä omaan tammaani ja b) halua saada sitä näyttelystä ja viedä sitten uudelle tallille saati Hevoskylän klinikalle jossa on reilusti tiineitä tammoja. Joskus on otettava vaan vastuu ja olla menemättä vaikka harmihan se on, mutta Virossa on jo kuollut yksi hevonen virukseen ja Englannissa useat siittolat ovar karanteenitoimissa. Suomessakin on jo reilusti tapauksia, josta ei kyllä olla infottu tarpeeksi... mutta minun tammahan ei sitä saa. Prkl!

Mutta Leena Väihköselle ja Pia Varjosen tallille ollaan nyt soitettu ja sovittu, että tulen 24.4 jolloin mulla on pääsykoe Lahdessa katsomaan myös tallipaikkaa, vaikka alustavasti sovittiin jo että veisin Pradan sinne 28 päivä. Uskon, että kyseessä on juuri oikea talli meille, sillä Pinkin sivujen mukaan he painottavat hevosten hoidossa samoja asioita kuin minä, jonka lisäksi talli on ihan Hevoskylän klinikan vieressä. Mikä parempaa, kuin taluttaa oma tamma ultraan tai siemennykseen, säästyy eläinlääkärin matkakustannukset eikä tarvitse kuskata tammaa ympäri Suomea! Muutan kuitenkin itse vasta kesäkuun alussa, joten vuokraajaa tarvitaan.

Jos olet, tai jos tuttusi/kaverisi on Lahden seudulla asuva koulupainoitteinen ja tunnollinen ratsastaja, voi lämpimästi ottaa yhteyttä annasturunen@gmail.com :) Vuokraajan tulisi aloittaa toukokuussa ja käydä 2-3 krt/vko, hinta 150e/kk. Tallilla on erinomaiset puiteet valmentautumiseen maneesista suomenmestari-valmentajan oppeihin! Tiineys, jos nyt tiineeksi sattuu, vaikuttaisi vuokraussuhteeseen vasta viimeisillä kuukauksilla kun masu kasvaa niin isoksi että laukkaamisesta tulee epämukavaa tammalle (eli noin vuoden päästä). Etsin siis aikuista vuokraajaa, jolla on perusratsastus kunnossa ja on avoin oppimaan herkemmäksi ratsastajaksi. Prada ei sinänsä ole hankala hevonen, maasta käsin todella helppo ja rauhallinen ja ratsastaessa ei pukita ja harvoin säikkyy, mutta jos ratsastaja on kova, rauhaton tai käsi-painoitteinen Prada voi hätääntyä tai alkaa kiemurtelemaan. Jos siis haluat oppia herkäksi, helläkätiseksi ja istuntapainoitteiseksi, tässä on täydellinen hevonen siihen, se on ainakin mulle opettanut niin paljon! Sillä on oma moottori, osaa väistöt ja avot, mutta laukka talven jäljiltä raaka, kun kenttä oli talvella niin liukas ettei sillä juurikaan laukattu. Myös maastoiluun tai syksyn pikkukisoihin. Rohkeasti vaan yhteydenottoja, saa kertoa kaverille! :) Oon kanssa omistajana aika helppo, uskon että nykyiset vuokraajat voivat allekirjoittaa että oon aika joustava ja rento.

Astutussuunitelmia

Soittelin viime viikolla eläinlääkäri Katja Lahdenvuolle kelle olin syksyllä sopinut vieväni Pradan siemennettäväksi huhti-toukokuussa. Ja aikamoinen suunnitelmien muutos tulikin sillä Katjahan on äitiyslomalla ja siten ei ymmärrettävistä syistä pyöritä siittolaa tänä kesänä :D Joka jätti mulle vaihtoehdoksi joko Ordenojan oriaseman Pöytyällä tai Leena Väihkösen klinikan Orimattilassa. Kummassakin olisi plussansa ja miinuksensa, Ordenoja on kauempana mutta siellä säilytetään pakastespermaa ja siellä olisi laidun-mahdollisuus. Väihkönen lähempänä, mutten ole varma siementääkö Leena esim. viikonloppuisin. Tammat kun ei hirveästi katso ajankohtaa ovuloinnissaan, viime vuonna meni 3 kiimaa sivusuun koska se ovuloi sunnuntaina eikä tavaraa saanut tilattua Saksasta silloin.

Olen kuitenkin kallistunut nyt tällaiseen lopputulokseen: 23.4 on Nurmijärvellä FWB-kantakirjanäyttely johon ollaan nyt ilmoittauduttu. Saadaan ilmeisesti vapautus ratsastuskokeesta koska Prada on varsonut useampia varsoja, joka voi olla aika hyvä juttu koska en tiedä yhtään miten se käyttäytyisi ja olisiko edukseen satulan alla kun koko talvena ei ole tyyliin edes päässyt laukkaaman. Veikkaan että se saa 2 ktk-palkinnon.

Sitten huhtikuun viimeinen viikonloppu haluaisin viedä Pradan Pia Varjosen tallille, jonne oltiin yhteyksissä sunnuntaina. Talli on talutusmatkan päässä Väihkösen klinikasta ja siten voisin vaikka ratsastaa sen aina ultaan jne, ei tartteis tamman muuttaa monesti ja kuskata ympäri Suomea, se stressaa paljon uusia paikkoja. Lisäksi Pialla olisi maneesi, joten voitaisiin jatkaa kengättä ensi talvi. Tänään kiusasin Pradaa hankitreenillä, ulvoin naurusta kun pikku primadonna inhosi lunta niin sydämensä kyyllyydestä! Hyvää jumppaa ainakin sai.

Mites noi koulukisat? - Kritiikkiä Suomen kisasysteemille.

Muistelin tässä juuri kaikkia eroja Jenkit versus Suomi, ja erityisesti kilpailujen käytännöissä on oikeasti aika yllättäviä eroja. Homma pisti mietityttämään sen verran, että johan sitä nousi keskustelua hevoskavereiden kesken. Jenkeissä tehdään monet asiat todella huonosti ja kouluratsastus on alkeellista mutta hei, NIIN ON SUOMESSAKIN. Florida on Yhdysvaltojen "Dressage Capital" eli kouluratsastuksen kehto, ja siellä kaikki menee niin kuin liitto käskee - tässä tapauksessa USDF (United States Dressage Federation) ja heidän käytäntönsä ymmärtääkseni omaksutaan vahvasti hevosmaailman kummisedältä eli FEI:ltä. Joissain asioissa on vaan niin paljon enemmän järkeä, joissain ei, keskustelua saa syntyä kommentti-osioon jos haluaa. Tässä muutamia räikeitä eroja:

-Radalla saa käyttää raippaa. Kyllä! En ole ihan varma mihin luokkaan asti, mutta 110cm kouluraippan saa tuoda radalle ihan vaativiinkin luokkiin asti, joku (eli tarkistakaa referenssit, minä oon laiska) sanoi että jopa Pyhä Yrjö- tasolle saakka voi käyttää raippaa. En ole puolesta enkä vastaan sinänsä, mutta kyllä se pienenä ketutti kun tallin tuntihevosilla menee verkassa kivasti ja sitten jätetään raippa itse suorituksesta - ihme psykologinen voima - ja hevonen ottaa tilanteesta niin röyhkeästi hyödyn että huhhuh. Toisaalta kyllä hevosen on mentävä ihan yhtä hyvin raipalla tai ilman. Hmm...

-Radan "kutsuminen". Toinen asia jota mun pienet aivot eivät vaan käsittäneet on se, että VOIT OTTAA VALMENTAJAN HUUTAMAAN RADAN SITÄ RATSASTAESSASI, eli ts, ei tarvitse opetella sitä ulkoa. Täh? Tätä olen oikeasti vastaan, ei mikään niistä radoista nyt hei niin vaikea ole, ettei niitä tarvitsisi muistaa ulkoa. Ei jatkoon!

-Rata A ja rata B. Henkilökohtaisesti inhoan rata B:tä, jonka mitat ovat 20 x 40 joka muistuttaa lähinnä levähtänyttä neliötä jossa ei mahdu hevosen kokoinen hevonen tekemään edes kunnon lisäyksiä. Rata A:ta käytetään Yhdysvalloissa aina, se on hyvät 20 x 60 jossa mahtuu jopa tekemään. Voin vain olettaa rata B:n idean olevan järjestäjien helpottaja, sillä tarvitaan vähemmän tilaa ja vähemmän aitoja. Kaikilla kisajärjestäjillä kun ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi isoa kenttää tuohon isompaan. Mutta tässä astutaan minun mielestä pahasti kouluratsastuksen idealismin varpaille; hevosen on näytettävä mahdollisimman näyttävältä ja askeleen oltava matkaavoittavaa. Pienellä areenalla ja varsinkin nuorella hevosella tämä oikeasti vaikeuttaa rataa, jos hevonen kokee vaikeaksi edes liikkua vapaasti kun oho - taas edessä on kulma... lisäksi suurin osa suomalaisista radoista on mitoitettu B:hen, johon toivon muutosta lähivuosina.

-Kevennys. FEI:n luokissa saa keventää ravissa yllättävän pitkälle asti; vasta kun aletaan tekemään koottua työtä pitää istua alas. Kevennys annetaan vapaaehtoiseksi vaihtoehdoksi, jonka monet ottavat, sillä painotus on jälleen hevosen askeleen lennokkuudella ja matkaavoittavuudella. Kevennys lisäksi helpottaa nuoria hevosia. Minusta helpon B:n luokat pitäisi saada vielä keventää, sillä muuten ratsastajan ajatusmaailma voi edetä väärässä arvojärjestyksessä, ruvetaan lyhentämään kaulaa ennen kuin hevonen menee edes mielellään eteen. Helpossa B:ssä vielä tehdään vain uria askellajeissa eikä mitään ns. temppuja, ja joillain ratsastajilla hevosen askel kärsii kovin jos ratsastaja ei osaa vielä istua kunnolla harjoitusravissa. Kevennys-optio voisi helpottaa hevosen eteenpäinpyrkimystä ja askeleen lennokkuutta, selän joustoa... eli todella perustavanlaatuisen tärkeitä asioita. Eikä sitä olisi pakko tehdä, se on vain yksi mahdollisuus.

-Vaikeustasojen eteneminen. Jenkeissä luokat alkaa ns. Training Levelista, joka on vain eri uria askellajeissa, ei sinänsä mitään vaikeaa. Luokkiin kuuluu kuitenkin aina joku pätkä "anna hevosen venyttää kaulansa pitkäksi kevyessä ravissa" ja käyntiä. Miksei Suomessa ole näitä luokkia? Helpossa C:ssä ei taida olla askeltakaan käyntiä? Lisäksi kaulan laskeminen ja pidentäminen ravissa, vaikkakin lyhyt pätkä, kertoo jotain hevosen läpiratsastuksesta ja rentoudesta. Training levelistä mennään FEI:n luokkiin alkaen Level 1 (jota on 3 rataa) Level 2 (jota on 3 rataa) Level 3 jne, ja vaikeustasoa lisätään todella pikkuhiljaa ja hevosen lempeää koulutusta ajatellen. Suomessa hirveän räikeä epäkohta on hyppy helposta B:stä helppoon A:han, jossa hevosen pitää yhtäkkiä oppia hirveästi uusia juttuja! Mielestäni siirtyminen noiden kahden luokan välillä pitäisi olla sulavampi ja uusia asioita esitellä maltillisessa järjestyksessä.

Tässä ainakin muutama ero, enjoy.

Ja taas tapahtuu

On se niin että ikävän tapahtuman seuraukset kantavat pitkälle! Kuulin Floridan tallinomistajalta että yksi tammoista oli stressin seurauksena nyt luonut varsansa pari kuukautta etuajassa, ei selvinnyt... ja taas olisi ollut komea musta orivarsa täyssukkineen!!! Eli nyt kahden varsan menettämiseen on mennyt sellaiset 30 000 dollaria hukkaan. Onneksi lähdin, en olis varmaan kestänyt toisen menetystä. Tamma Velvet oli siis yksi niistä ketä juoksin turvaan savulta palon aikana, luulin saaneeni sen turvaan tarpeeksi ajoissa mutta epäilen vahvasti että lähiympäristön kasvit ovat imeneet palossa liuenneita toksiineita ja myrkyllisiä hiukkasia sekä vedessä että ilman kautta, ja jos hevoset moista syö niin ei varmasti tee hyvää sikiön kehitykselle. Lisäksi tallin pihassa ramppaa talonpurkajia/uudelleenrakentajia jotka stressaavat herkempiä hevosia.

Mutta on niitä hyviäkin uutisia; orpovarsa Ray on saanut uuden kodin! Ehdin tavata uuden omistajan ja olipas kerrassaan mukava tyttö, ikävää että osti varmasti vaikeamman hevosen mitä uskalsi kuvitellakaan... Päivä ennen lähtöäni käytiin Clairen kanssa taluttamassa Rayta tiellä ja meidän naapurilla oli possu jota se pelkäsi niin hemmetisti että poukkoili joka suuntaan. Ei siinä mitään pahaa sinänsä, mutta pukitti/potkaisi ilmaan sivulle niin että meni parikymmentä senttiä takakavio meikäläisen kallon vierestä :) No, voinpahan sanoa että tuon hevosen (ja sen isän) käsittelemisen jälkeen saa olla aika hemmetin paha tapaus jos en osaa käsitellä!

Rayray uudessa kodissa. Ei tule ikävä!!!! 

Pradan treeneihin kuuluu ihan hyvää, se on nyt (viimein.....) rekisteröity Hippokseen, tunnistaja kävi viime viikolla. Ai minäkö laiska? Ei siinä mennyt kuin melkein vuosi, vaikka rekkaus pitäisi tehdä jo kuukauden sisällä maahantuonnista. "Hups". Kuitenkin, tähtään 23.4 FWB-kantakirjaukseen Lohjalle, jos laukka saadaan kuntoon. Se meinaan nyt vaan juoksee alta, enkä halua viedä sitä näytille uuteen jännään paikkaan jos jarru ei toimi edes kotona. Ravi ja käynti näyttävät - anteeksi nyt vaan - hemmetin hienoilta, pyrin saamaan videota tulevalla viikolla. On se oma hevonen vaan niin <3!

...ja Suomessa ollaan.

Tulin takaisin maanantaina ja tässähän sitä onkin saanut säätää. Kummasti lomakkeita tulee täytettyä kun on menettänyt kaikki korttinsa ja henkkarit! Plus vakuutus. No, sainpahan hyvää kuvamateriaalia poikaystävän kameralla tuhosta.

Meikäläisen huone uudelleensisustettuna! Vas. puolisesta lipastosta löytyi pari hassua vaatetta sentään.

Olohuone. Telkkari on vielä pystyssä!!! Ei tosin silti toimi... :D

Autotalli, jossa oli kanssa varsomistalli. Rikkin ruumis löytyi tämän kaiken keskeltä hiiltyneenä.

Suomessa oon mennyt Pradalla nyt pari kertaa kun yksi vuokraajista on sairaslomalla. Kyllä se vaan niin on, että oma hevonen on paras hevonen! Pikku rimppakinttu se on, mutta nyt lihotuskuurilla ennen kevään varsakokeiluja. Se saa nyt aamulla 0,5 L kauraa ja illalla tällaisen mössön:
-1 L Greenline
-0,5 L Racing Protein
-1,5 dl rypsiöljy
-Mineral plus
-Progut
-B-vitamiinilisä

Se on kyllä ratsuna hieman hankala, tai siis ei se tee mitään tyhmää kuten pukkeja tai säiky, mutta se on vaan niin pirun herkkä. Toisaalta tykkään että hevosella on oma moottori(!) ja että ratsastaja joutuu itse hillitsemään oman istunnan, erityisesti kädet. Sinänsä harmittaa että jouduin lähtemään aikaisemmin jenkeistä koska olin tosi hyvällä mallilla friisiori Benten kanssa ja olisin voinut kisata sillä. Toisaalta mun kisavaatteet paloi... Kevät näyttää muuten aika kiireiseltä hevostelun suhteen; kiimojen tarkkailu alkaa jonka lisäksi rekisteröin (myöhässä) ja kantakirjaan Pradan Finnish Warmblood kantakirjaan! Pitää kanssa tehdä kakkosorivalinta (o-ou!) jossa minua onneksi auttaa Schockemöhlen orien maahantuoja. Tällä hetkellä oma top 3 on 1. Fürstenball 2. Bretton Woods 3. Don Schufro. Tai en tiedä kummin päin 2 ja 3 valinnat menevät... se on niin vaikeaa!!! Anyways tekemistä riittää ja pidän bloginkin elossa.

Prada oli saanu viikset.

Floridan tragediasta...

Eilen 3 Maaliskuuta oli mun elamani hirvein paiva. Kirjoitan ilman aan ja oon pisteita koska mun lappari on palanut poroiksi koko muun omaisuuteni kanssa. Ja Ginan omaisuuden, ja Clairen omaisuuden ja mieheni Tommyn lomaomaisuuden. Eilen Claire ja Gina oli Donnyn kanssa kisoissa parin tunnin ajomatkan paassa ja oltiin Tommyn kanssa 2 paivaa farmilla kahdestaan. Hommat sujui kivasti miinus jarkyttava tuuli ja Floridan kevaaseen tosi kylmat ilmat. Gina oli just saanut valmiiksi varsomistallin ja siitoslabransa jotka rakennettiin autotallin sisalle. Mun lempitamma Rikki (Feiner Stern x Ferro) oli jo muuttanut viikkoa aikasemmin varsomistalliin koska sen odotettiin synnyttavan talla viikolla. Se oli mun vastuulla; vietin tunteja katsoen sen kaytosta ennen varsomista videokameran kautta ja analyoin sen maitoa paivittain, hoidin sita jne.. se oli mun 'Pradan korvike' taalla.

Eilen tuli kaksi miesta asentamaan valvontakameroita. Tai niiden piti tulla jo edellisena paivana, mutta olivat kuulema krapulassa. Jatkat ilmaantuivat sitten varttia yli 12 ja alkoivat virittamaan johtoja autotallista kasin kohti isoa tallia. Tommy ja mina oltiin kahdelta kahvitauolla sisalla, kun kuultiin kova pamaus. Luulin etta se oli Rikki joka potkaisi seinaa kunnes muistin etta ne miehet tekevat toitaan siella enka sit kiinnittanyt enempaa huomiota. Pari minuuttia myohemmin toinen miehista, sanotaan nyt Teppo, tuli kiljuen ja huitoen etuovelle enka saanut mitaan selvaa niin juostiin ulos ilman kenkia tai mitaan. Huomasin, etta autotallin iso etuovi oli oikeasta kulmasta tulessa ja tietysti juoksin heti Rikkin karsinaan ja yritin saada sen tulemaan ulos. Se oli karsinan nurkassa paniikissa ja sain sen onneksi liikkumaan karsinan ovelle... kunnes ystavamme Teppo juoksi paniikissa huitoen ja huutaen eteen ja Rikki peruutti takaisin nurkkaan. Seuraavat 20 sekuntia olivat jarkyttavat silla palo moninkertaistui hetkessa melkein puoleen autotallia ja mietin mielessani etta saanko hakamyrkytyksen vai pelastanko hevosen. Yritin vetaa riimunarusta ja hatistella takaa, mutta se ei liikahtanut enaa senttiakaan karsinan nurkasta ja liekit polttivat jo ihoa parin metrin paasta... Tommy pakotti mut tulemaan autotallin toisesta paasta ulos ja tein elamani kamalimman paatoksen kun jouduin pelastamaan itseni rakkaan, raskaana olevan hevosen kustannuksella. Tilanne oli kuitenkin niin epa-aidon tuntuinen että mietin paassani koko ajan "saan sen ihan kohta haettua pois kunhan keksitaan eka jotain milla sammuttaa palo" ja olin muutenkin tilanteeseen nahden rauhallinen.

Olin jo palokunnan kanssa puhelimessa kun koitin vetaa Rikkia tallista, mutta puhelin on paska vanha Samsung josta ei kuulunut mitaan niin soitin uudestaan, 14:18. Palo yltyi seuraavan viiden(!) minuutin aikana noin 30m korkeuteen ja oli jo siirtynyt vieressa olevan omakotitalon kattoon, joka paloi poroksi. Palokunnalla kesti 15 minuuttia tulla paikalle ja varmaan 20 ennenkuin paloa alettiin sammuttaa. Tana aikana olin palokunnan kanssa puhelimessa ja rupesin muutaman avuliaan ohikulkijan kanssa pelastamaan muita hevosia. 4 hevosta vietiin turvaan jotka ovat ok, mutta sisalle omakotitaloon jai pieni Chihuahua Traveler ja kissa Little Bit, jotka kaivettiin tanaan esiin raunioista. Rikki kuoli jarkyttavan brutaalisti enka varmasti anna koskaan itselleni (saati sille kusipaalle anteeksi, jonka taki Rikki peruutti takaisin talliin). Palokunta kaivoi Rikkin puoliksi palaneen ruumiin raunioista ja se vietiin kaatopaikalle. Sen iho oli palanut ja hiiltyneet lihakset näkyivät pinnassa. Ja se haju...... Tamman vatsa oli auki, sen paksusuoli oli ulkona ja samaten varsa oli tullut ulos kohdusta. Varsa olisi ollut taydellinen musta orivarsa, kolme valkoista sukkaa ja tahti.

Ihmisen avuliaisuus on ollut paata huimaavaa. Kaikki on lahjoittanut vaatteita ja ruokaa ja asumme nyt Clairen ja Tommyn kanssa toistaiseksi asuntoautossa tallin pihalla. Itken paljon ja koko ajan, en voi uskoa etta jouduin jattamaan tamman palamaan tuhkaksi. Kaikki sanoo etta olen sankari, mutta ompa vitun hyva olo. Sen voin sentaan sanoa, etta ilman mua ne kaksi videomiesta ei olisi saanut soitettua edes 911 ja Floridan kuivakaudella viereiset tarhat olisivat syttyneet tuleen ja 4 muuta hevosta olisi kuollut toisen koiran lisaksi, joka tuli onneksi ulos talosta. Tuhon arvioidaan olevan 500 000 dollaria. Tulen toivottavasti ensi viikolla Suomeen. Naen Rikkin paniikkisen ilmeen koko ajan verkkokalvoillani.

Myöhemmin lisätty: Tulipa sitten sekin koettua, eli se mitä kaikki heppatytöt ovat joskus kelanneet päässään tapahtuvan... rakkaan hevosystävän menetys tulipalossa ja miten itse toimia tilanteessa joka tuntuu niin absurdilta. Rikkillä oli todella rankka elämä; se oli ennen Ginaa jätetty heitteille varsansa kanssa laitumelle ja vuosi sitten sai keskenmenon 7kk kohdalla. Se oli todella vähän käsitelty ja kunnon viidakkonainen, kyllä tuli kiroiltua monesti kun sitä yritti käsitellä. Mutta rakastin sitä silti, ja mitä enemmän sitä käsitteli sitä enemmän se kiintyi myös minuun. Hevosen luottamus ei vaan kestä tilanteessa, jossa se näkee tulta ja jossa muut ihmiset juoksevat kuin päättömät kanat (videotyypit). Ajattelen että mitä jos olisin ottanut paidan pois ja yrittänyt peittää sen silmät tai mitä jos olisin vaikka vetänyt luudalla täysiä persuksille olisko lähtenyt pois karsinasta, mutta totuus on että se oli niin pelon halvauttama että se ei oikeasti liikkunut minnekään. Ja tila oli kuitenkin avoin (niinkun alhaalla kuvassa näkyy) ja ovi lähellä, rupesin heti miettimään että oma hevonenhan on ahtaan tallikäytävän viimeisessä karsinassa Suomessa... pitäkää rakkaat ihmiset hevosianne hyvinä joka päivä, kysykää rohkeasti tallinpitäjältänne paloturvallisuudesta älkääkä polttako tupakkaa tallilla (palon syy... olis niin helposti voitu välttää...).

RIP Rikki<3 ja anteeksi.

Varsomistalli ennen. Huomaa ironia; palosammutin heti ekana kuvassa...  eipähän ollut lähettyvillä kun sitä eniten tarvitsi.

Sama talli, palon jälkeen...

Tassa linkki yhteen uutiseen: Uutinen