Tilannepäivitystä

Täällä ollaan nyt puolisentoista kuukautta vietetty ja oma ratsastus ei sinänsä ole kehittynyt siinä mielessä etten ole oppinut mitään uutta, mutta kädet ja istunta on hiljentynyt huomattavasti ja ryhti parantunut. Ensimmäinen tamma synnyttää varmaan parin viikon päästä ja valmistelut ovat jo käynnissä, kirjoitan huomenna tarkemman kuvauksen synnytysvalmisteluista. Etelä-Afrikkalainen Claire, kestä on tullut todella hyvä ystävä mulle, lähtee harmikseni Saksaan parin viikon päästä ja tänne tulee uusi working student Englannista... paikan omistaja puolestaan aiheuttaa mulle kiltisti sanottuna harmaita hiuksia, mutta koska hevosmaailma on jo täynnä paskanjauhajia en jaksa puhua ko. ihmisestä pahaa julkisesti ja vajota samalle tasolle. Positiivista on sentään, että rakas poikaystäväni tulee viikon päästä tänne ja mennään muutamaksi päiväksi Fort Myersiin tapaamaan mun entistä isäntäperhettä kenen luona olin vaihtarina 2008!!! Jee.

Treeneissä menee paremmin Benten, Frenchyn ja Rayn kanssa. Bentellä kävi taas kiropraktikko toissapäivänä ja se liikuu taas huomattavasti paremmin eteen. Tein tänään sillä Siirtymisbingoa(!) joka on muuten sairaan hauskaa jos kaveri tai valmentaja on bingoemäntä. Eli mene uralla tai ympyrällä ja bingoemäntä huutaa "valmistele!" jolloin valmistelet hevosen johonkin siirtymiseen muttet itse edes vielä tiedä mihin. Pari askelta valmistelun jälkeen emäntä huutaa käskyn joka on toteutettava 2 askeleen kuluessa. Vaihtoehtoja:
-Pysähdys
-käyntiin
-raviin
-laukkaan
-lisää
-kokoa

Eli emäntä huutaa "valmistele" (valmistelet) "LAUKKA" (laukkaan) "valmistele" (valmistelet) "KÄYNTIIN" jnejne. Oikeesti lisää tosi paljon omaa reagointinopeutta ja kiinnittää hevosen keskittymiskyvyn kun ei tiedä mitä seuraavaksi, ja juju piileekin hyvässä valmistelussa. Tein tätä mutta vähän huijasin kun olin oma bingoemäntäni.... Bentellä ainakin tuntui olevan hauskaa. Ray puolestaan saa lihaksia päivä päivältä enemmän ja se on nyt ratsastettu läpi kaikissa askellajeissa, mutta on muuten niin hemmetin hankala sekä maasta käsin että ratsain... varmasti hankalin hevonen kenen kanssa olen tehnyt töitä, se on perinyt Rubenin paskan asenteen jonka lisäksi se on vielä lellitty piloille. Toisaalta hyvä kouluttaa sitä, koska uskon vahvasti kenen tahansa muun hevosen olevan iisi kouluttaa tuon jälkeen!!!

Jalostusoriit 3/4 - Ruben O

Ruben on helposti koko tallin hienoin hevonen. Helposti! Upea rakenne, suku (i. Ulft) ja mieletön liike. Sillä ei ratsasteta koska se oli nuorempana onnettomuudessa ja sen otj jänne vammautui niin, että jatkuva treeni olisi saattanut aiheuttaa niin pahaa tuhoa että orin elämä olisi ollut siinä. Joten se viettää päivät pitkät seisoen omassa pihattotarhassaan huudellen tammojen perään. Toinen miinus on sen luonne... jumalauta että onkin hankala hevonen, ori oreimmasta päästä ja todella vaarallinen käsitellä! Se myös periyttää sitä jälkikasvuunsa, jonka takia en ikinä käyttäisi sitä omalle tammalleni vaikka muuten sen varsat ovatkin hienoja. Itse asiassa orpovarsa Ray on sen poika, joka on todellakin saanut isältään epämiellyttävän drama king- temperamentin. Rubenin takaosa on erityisen vahva; se esittää tarhassa omaksi huvikseen piaffia tehdäkseen tammoihin vaikutuksen ja uskon vahvasti, että jos sillä oltaisiin ratsastettu säännöllisesti se olisi vaativan tason hevonen, ellei sen oma asenne olisi tullut tielle. Vältän Rubenin käsittelyä viimeiseen asti koska se on niin aggressiivinen ja arvaamaton, edes Gina ei halua koskea siihen ellei ole pakko. Harmi ettei siitä ole enempää kuvia, se on meinaan aivan mielettömän upea eläin!

Sukututkimusta (Prada)

Tuntuu etten millään kyllästy hevosten sukujen tutkimiseen! Ennen kasvatusinnostustani en tiennyt liikaa hevosten suvuista saati välittänyt; jos hevonen on hieno yksilö niin mitä väliä suvulla? Periaatteessa hyvinkin totta sillä onhan noita luonnon oikkuja jotka jostain syystä ovat upeita hevosia yksilöinä mutta eivät suvussaan kanna tai periytä tiettyjä ominaisuuksia. Totuus nyt kuitenkin vain on, että yli sata vuotta urheiluhevosjalostusta ja varsa perii isältään 50% geeneistä sekä emältään toiset 50%. Jotkut sukulinjat tai yksilöt periyttävät tiettyjä haluttuja piirteitä. Jos sinulla on mahtava tilastohevonen saattaa olla kiva tehdä sillä varsa, mutta tuntematta sukuhistoriaa on hyvin vaikeaa ennustaa mitään periytyvyyttä. Tein hieman tutkimusta Pradan isän- ja emänlinjoista, jotka voidaan jäljittää jopa 1700-luvulle! Trakehner on siitä hieno kantakirja, että se on hyvin perinteikäs ja dokumentoitu.

Emälinja jäljittyy vuoteen 1777, kantatammaan Halbmond. Trakehner kantakirjana tosin jäljittää yleensä tammalinjat niihin tammoihin, jotka Trakehner Verband säästi kantatammoiksi toisen maailmansodan aikana säilyttääkseen Trakehnerin 'halutun tyypin'. Se tyyppi, jota ei haluttu lähetettiin itään ja parhaat yksilöt jäivät Saksaan. Prada on saksalainen Trakehner, joten sen emänlinja on Halbmondin 1943-vuonna syntynyt kaukainen jälkeläinen Peraea eli T4C-linja. Trakehnerin T4C-linjasta on tullut muun muassa Anky van Grunsvenin GP-ratsu Partout, trakilegenda Pret a Porter (mm. Le Rougen isä) ja yllätyksekseni Suomessa kansallista koulua kisannut/kisaava Point of View. Ottamatta huomioon tietysti kaikkia linjan tuottamia hienoja Pr. St. -palkittuja siitostammoja,; T4C onkin yksi Klosterhof Medingenin ylpeyksistä tammalinjana.

Hih! Pradan isoisoisoisoisoisoemä Peraea 1940-luvulla.

Isälinjassa puolestaan on vahva edustus urheiluhevosia moneen makuun; löytyy koulu-, este- ja varsinkin kenttämestareita. Trakit ovat siitä hieno rotu, että täyttä verta on aika paljon joka lisää kestävyyttä ja keveyttä urheiluhevoseen. Isä Donauwalzer on premium-ori jonka geneettinen perimä sisältää kahden Trakehnerin halutuimpien orien joukkoon kuuluvien herrojen linjaukset; Ibikus ja Habicht. Puhuin jo tästä aikaisemmin, mutta tosiaan Ibikuksen jälkeläisiä on huipulla monia; esimerkiksi Kyran entinen ratsu Midt-West Ibi-Light on Ibikuksen poika, ja tytär Gondola II oli upean Gribaldin emä! Gribaldi on yksi mun lempioreista ikinä, sen jälkikasvuun kuuluu vaatimattomasti Totilas, Painted Black ja Imhotep. Ibikus itse oli nelinkertainen saksanmestari, joka eli hienon pitkän elämän. Habicht puolestaan oli aikansa menestynein kenttähevonen ja tuotti yhteensä 11 hyväksyttyä poikaa jalostukseen. Yksi niistä oli Pradan isänisä Sixtus jolle puolestaan myönnettiin Elite Hengst (eliittiori)-titteli jo nuorella iällä sen suorituskykyjen takia (Sixtus kilpaili Grand Prix-tasolla esteissä). Sen jälkeläiset ovat kuitenkin lahjakkaita myös koulussa, kuten Terhi Stegarsin GP-ratsu Axis. Voin aika hyvällä omallatunnolla sanoa Pradan suvun olevan siis aika monipuolinen ja kansainvälisesti menestynyt.

Kuvagalleriaa sukulaisista:

i. Donauwalzer

ii. Sixtus

iii. Habicht

Ibikus oripäivillä näytillä vielä 25-vuotiaana!

ei. Kennedy

eii. Michelangelo

TCN Partout 

Pret a Porter

Dear Hötönet; mikä on peräänanto?

Jalon hevostalli.netimme yli-innokkaat poninvuokraajat ja tuntiratsastajat kirjoittelevat niin ahkeraan foorumin ratsastus-palstalla useita eri threadeja "mikä on peräänanto?", "miten saada hevonen peräänantoon?", "mitä eroa peräänannolla ja muodolla?", "kulkeeko hevonen peräänannossa, katso video" jnejnejne.... Ajattelin nyt hieman valaista asiaa, omin sanoineni. Sekä muiden ihmisten sanoin, mutta osaan toki siteerata. Ei siitä toisaalta liikaa aikaa ole, kun ihmettelin itsekin miten jotkut ratsastajat saavat hevosen kulkemaan niin nätisti kaula kaarella ja sitäsuntätä. HUOM, en väitä itse olevani täydellinen ratsastaja, mutta tässä eräitä perus periaatteita.

1. Mikä on peräänanto?  Hevonen on peräänannossa kun se pyöristää selkänsä, myötää kyljistään, kaulastaan sekä niskastaan liikkuen samalla mielellään eteen. Peräänanto on kuitenkin mielestäni ratsukon yhteinen tila, jossa kummatkin ovat herkkiä avuille sekä hyvässä yhteisymmärryksessä ja luottamuksessa. Hevonen liikkuu rentona mutta aktiivisena, tahdikkaana, kuuliaisena, halutussa muodossa ja tuntumalla.

2. Mitä eroa on peräänannolla ja muodolla? Muotoja on monia; jopa perus tuntiratsastajan 'nenä kohti taivasta' on muoto. Ei toki haluttu muoto, mutta muoto. Sanalla 'muoto' viitataan siis hevosen etuosan profiiliin.  Hevonen voi olla yhtä lailla peräänannossa jos se kurottaa eteen-alas pää etupolvien välissä kuin oikeaoppisessa koulu-muodossa, muoto on vain eri. Syy miksi nämä käsitteet usein sekoitetaan on, että hevosen ollessa peräänannossa se myötää selästä, kaulasta, niskasta joka näkyy kaulan kaartumisena ja selän pyöristymisenä.

3. Mikä on 'täydellinen muoto'? Klassisen kouluratsastuksen täydellinen työskentelymuoto on saavutettu, kun hevosen niska on sen kehon korkein osa, sen nenäpii on kohtisuorassa maahan nähden. Ei siis turpa kohti ryntäitä. Sitä kutsutaan kuolaimen alle menemiseksi ja hevonen ei kykene käyttämään selkäänsä enää oikein.

Eli ei näin. Hevonen on Aivan liian lyhyt edestä! En toki väitä olevani parempi ratsastaja, mutta nenä on selkeästi luotiviivan takana ja hevosen selkä notkolla. Harmi, että tätä näkee vielä Olympiatason ratsastajilla... vaikka passage vaatiikin erityisen korkean  muodon tämä on lähinnä hevosen niskan jumiuttamista.

...Ja sitten Valegro, kuvattu myös passagessa. Turpa menee maata kohti, ei ryntäitä kohti ja selkä on pyöreänä. Lisäksi Charlotten kädet näyttävät huomattavasti pehmeämmiltä kuin yllä olevan jenkkiratsastajan, joka selkeästi käyttää kankea voimakkaasti, käsi on lukittuna reiden päällä... lyhennä ohjia ja kanna kätesi, nainen!

4. Mitä ratsastajan pitää tehdä, jotta hevosen saa peräänantoon?
-Tahti. Tarkista että hevonen liikkuu kevyestä pohjeavusta eteen pitkin, rennoin askelin. Hevosen tulee itse hakeutua tuntumalle.
-Tuntuma. Ratsastajalla on oltava riittävä tuntuma hevosen suuhun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aktiivista vetoa suusta eikä saa tulla tahdin hidstumisen kustannuksella. Hevosen on oltava niin sanotusti pohkeen ja ohjan välissä, eli jos annat pohjetta se ei saa juosta alta vaan pohkeesta ohjaa kohti. Sen on saatava tukeutua ohjaan, muttei kuitenkaan tarrata siihen. Tätä varten tarvitaan yleensä irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla (johon hevosen ei tarvitse tukeutua) samalla kuin ulko-ohja ylläpitää tuntumaa (ulko-ohjaan hevosen on tukeuduttava). Ulko-ohjan tuntuman pitää olla vahva, muttei kuitenkaan saa vetää nenää ulos. Sen on myödättävä liikkeen mukana ratsastajan kyynerpäästä kuminauhamaisesti.
-Pohkeen ja ohjan yhteistyö. Ajattele ampumajousen virittämistä; kun virität jousen se lyhenee kummastakin päästä yhtä paljon. Hevosen on tehtävä samoin, et voi ottaa liikaa ohjalla (kontrolloida etupäätä) ja jättää pohkeen käytön (unohtaa takapään) tai muuten tahti kärsii. Tai toisin päin eli pyytää liikaa eteen antamatta tarvittavaa tukea tai hevonen juoksee alta. Yhdistämällä tarpeelliset pohjeavut tuntuman kanssa pyydät hevosta pyöristämään selkänsä ja pehmenemään suusta.
-Älä pakota. Kun sanon irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla en todellakaan meinää sahaamista! Hevosen suun tulisi tuntua kuin pehmeältä voilta. Puolipidäte tapahtuu vain nimettömän jännittämisellä, jota seuraa päästö. Myös ohjan on oltava tarpeeksi lyhyt, jotta et joudu vetämään kättä taakse päin tehdessäsi puolipidätteen. Muista, että kaulan saa kyllä kaarelle mutta se saattaa tulla selän kustannuksella ja silloin hevonen ei ole peräänannossa. Muista myös, että suu on hevosen herkin ruumiinosa johon vaikutat suoraan vetämällä rautaisesta kappaleesta. Älä pelkää kunnon tuntumaa, mutta kunnioita suun herkkyyttä.
-Sisäpohje ylläpitää. Kun olet saanut hevosen mielestäsi peräänantoa kuvaavaan kuuliaiseen tilaan, tarkista vaikka ympyrällä onko hevonen todella läpiratsastettu. Päästä sisäohja löysäksi; jos hevonen on todella peräänannossa sisäpohkeesi (ja ulko-ohjasi) ylläpitää asetuksen ja uran. Jos turpa nousee, hevonen lähtee omille teilleen tai hidastaa/nopeuttaa tahtia palaa yksi askel taaksepäin. Sisäpohje ratsastaa hevosen ulko-ohjan tuntumalle joka puolestaan pitää hevosen halutussa muodossa, halutulla uralla.

4. Mikä on 'eteen-alas'? Eteen-alas- muoto tarkoittaa sitä, kun ratsastaja pyytää hevosta kurottamaan turpaa maata kohti, ei ryntäitä kohti niin pitkälle alas kuin hevonen haluaa päänsä laskea. Samalla selkä pyöristyy. Kaikki (ts. useimmat) hevoset eivät edes kykene työskentelemään korkeassa muodossa selkä pyöreänä koska niitä ei välttämättä usein ratsasteta niin, niillä ei ole riittävää lihaksistoa tai jopa riittävää rakennetta siihen. Eteen-alas on loistava alku- ja loppuverkkojen muoto sillä hevonen saa itse venyttää itseään mutta käyttää kuitenkin lihaksiaan oikein. Periaatteena on joko lämmitellä hevonen tai opettaa hevonen itse hakeutumaan tuntumalle säilyttäen selän pyöreyden. Tässä on erinomainen video englannintaitoisille joka selittää ja havainnollistaa selän toiminnan:  https://www.youtube.com/watch?v=I8cOq7YWXys

Eli periaatteessa aika paljon "tee näin - mutta älä liikaa". Kokeilemalla oppii, kultaisimmat neuvoni ovat kuitenkin rento, matkaavoittava askellaji ja ulko-ohjan tuki. Varo houkutusta ottaa oikotie onneen, älä sahaa. HUOM! Peräänannon saavuttaminen on tärkeää jos haluat päästä helppo B-tasoa paremmaksi ratsastajaksi, mutta jokainen hevonen on erilainen ja työskentelee tyytyväisemmin mahdollisesti turpa hieman luotiviivan takana tai edessä, josta ei kannata murehtia liikaa. Eri asia jos se puree kuolaimeen tai pakenee kuolainta, mutta pilkkua ei tarvitse viilata niiden muutamien senttien takia jos hevonen on tyytyväinen ja toimii! 

Treeniratsut osa 2 - Bente

Bente D on Pyhä Yrjö (Prix. St. Georges)-tasoinen friisiläisori, joka on ikävä kyllä viettänyt vuodenpäivät tekemällä ei-mitään. Se on kuitenkin vasta 13 joten Gina antoi mulle tehtäväksi kohottaa sen kunnon ja saan sitten treenata sillä vaativia. Friisit ei ihan ole mun juttu, mutta Gina ei oo antamassa omaa kilparatsuaan mulle ihan lähiaikoina sen sairastelun takia, niin mikäs tässä ajan kuluksi touhuta Benten kanssa. Ekan kerran menin sillä jo kolmisen viikkoa sitten mutta se oli niiiiiiiiiiin jumissa ettei millään meinannut liikkua eteen missään askellajissa ja tunsin sen lantiossa olevan jotain häikkää niin maastoiltiin vaan hetki. Toissa viikon tiistaina kävi maailmankuulu kiropraktikko naksauttamassa 5 hevosen mestat paikoilleen ja Bente sai lantionsa taas alleen. Hoidon jälkeen ero oli huima! Nyt treenaan laukkatehtäviä sen kanssa.

Bente on oriksi hirmu lupsakka kuten friisit yleensä. Hyvä koekaniini mulle vaativia luokkia treenatessa, se rupeaa heti väistämään/tekee avoa tai sulkua jos käyttää yhtään liikaa pohjetta tai ohjaa. Tykkään hevosista jotka eivät anna anteeksi ratsastajan virheitä. En kuitenkaan kameran akkuongelmista johtuen saanut vielä tänään videota, mutta pari kuvaa saatiin räpsästyä... harjottelin tosiaan sitä laukan kokoamista/parantamista Kyran Aakkosten mukaisesti. Koitetaan uusiksi kuvata tiistaina.

Laukkaa ympyrällä. Hyvä muoto ja tempo, liike kulkee selän läpi.

Alkuun tein reippaasti laukkapätkiä pitkässä muodossa, pitkällä uralla ja kevyessä istunnassa. Selän lämmettyä tein ympyrällä laukka - pysähdys - laukka siirtymisiä. Kyra neuvoo kirjassaan tekemään suoralla uralla ja vastalaukassa vastaavaa, mutta sovelsin hieman. Pysähdyksen avut selkeällä pidätteellä, eteenpäin selkeällä pohjeella. Sitten pidättävät ja eteenpäinvievät avut yhdistetään, hevonen lyhentää laukkaa jonka jälkeen ohjasta on myödättävä jotta hevonen saa laskea kaulaansa niin paljon kuin haluaa (samalla se sijoittaa painoaan takasille enemmän, kokoaa siten itse takaa) mutta se ei saa kuitenkaan lisätä tai tiputtaa tempoa. Tämän jälkeen reilusti eteenpäin, lyhyitä pätkiä siis aluksi. 

Benten laukka harjoituksen jälkeen. Sisätakanen työntyy hyvin alle, laukka kulkee ylämäkeen. 

Tänään orpovarsa Raylla ratsastettiin ekaa kertaa! Meni todella hyvin. Se on saanut jo paljon lihaa luidensa päälle, vaikkei todellakaan vielä tarpeeksi. Hyvin pojalla piti pokka jo valmiiksi jännässä tilanteessa, kun jostain syystä kentälle tuli yhtäkkiä kaiken maailman hälinää; tammat (jotka edelleen tarhaavat kentällä, vihaanvihaanvihaan) laukkailivat ympäriinsä, naapuri päätti alkaa käynnistää Vietnamin sodan aikaista ajoneuvoaan aidan takana, Donny jahtasi naapurin koiria jotka ulvoivat ja haukkuivat jonka lisäksi oli tosi tuulista. Mielestäni sen kanssa edetään kyllä aivan liian nopeasti koska Gina haluaa sen pois nurkista... tänäänkin, ottaen huomioon että joutuu kantamaan ekaa kertaa ratsastajaa selässä, Gina halusi Clairen ratsastavan sillä varmaan noin 20min josta talutin käynnissä pari kierrosta jonka jälkeen harjoiteltiin ohjaamista ja eteenpäin menoa. Ihan käyntiä siis vain, mutta noin huonokuntoiselle kolmevuotiaalle ekalla kerralla noin paljon informaatiota? Sillä ei siis ole _mitään_ lihasta selässä, päin vastoin näyttää että joku olisi haukannut palan sen sään kummaltakin puolen. Ja tämän lisäksi juoksutettiin sitä aluksi ravissa aika reilusti.

Orpovarsa Ray ekaa kertaa ratsastaja selässä. Komea poika!

Pradan kanssa, vaikka se oli jo 13v kun mulle tuli, ja sillä oltiin ratsastettu joskusmuinoin, etenin todella hitaasti varmistaakseni kunnon pohjan ratsastukselle. Aluksi taluttajan kanssa käyntiä ja pari ravipätkää, sitten kaikkia askellajeja liinassa (ravi ja laukka kevyessä istunnassa) ja vihdoin ohjaus/pysähdys/eteenpäinharjoituksia ilman avustajaa. Kaikkia näitä tein varmaan yhteensä kuukauden ajan ennenkuin aloitin vaatimaan siltä yhtään mitään. Voi toki olla, että olin liian varovainen mutta henk.koht mielipiteeni on että otan mieluummin hitaasti ja varmasti kuin liikaa kerralla jolloin saatetaan ottaa takapakkia koulutuksessa. Kukin tyylillään - hyvin Prada liikkuu tätänykyä.

Pradan ja mun eka ravi. Kevyessä istunnassa liinassa heinäkuussa 2012.

Ekoja harjoitusraveja 3kk treenin jälkeen.

Selän toimintaa on kaikessa ratsastuksessa syytä miettiä alusta asti jos haluaa itselleen terveen ja korrektisti liikkuvan hevoskaverin saati kilparatsun. Ekoja harjoitusraveja tein vasta 2-3kk "ratsutuksen" jälkeen kun Prada osasi käyttää selkäänsä oikein ja liikkui eteen tarpeeksi. Kuten kuvassa näkyy se pyrki (ja pyrkii välillä vieläkin) kuolaimen taakse, mutta oikealla eteenpäinratsastuksella sekin hoituu ja selkä tulee käyttöön. Hieno ero muuten noissa kahdessa kuvassa lihasmassan määrässä!

Huomenna otetaan vihdoin ja viimein videota musta ja friisiori Bentestä. Toivon ainakin pystyväni demonstroimaan laukan parantamista metodilla jonka luin Kyran Aakkoset-kirjasta... mutten lupaa mitään :D