Jalon hevostalli.netimme yli-innokkaat poninvuokraajat ja tuntiratsastajat kirjoittelevat niin ahkeraan foorumin ratsastus-palstalla useita eri threadeja "mikä on peräänanto?", "miten saada hevonen peräänantoon?", "mitä eroa peräänannolla ja muodolla?", "kulkeeko hevonen peräänannossa, katso video" jnejnejne.... Ajattelin nyt hieman valaista asiaa, omin sanoineni. Sekä muiden ihmisten sanoin, mutta osaan toki siteerata. Ei siitä toisaalta liikaa aikaa ole, kun ihmettelin itsekin miten jotkut ratsastajat saavat hevosen kulkemaan niin nätisti kaula kaarella ja sitäsuntätä. HUOM, en väitä itse olevani täydellinen ratsastaja, mutta tässä eräitä perus periaatteita.
1. Mikä on peräänanto? Hevonen on peräänannossa kun se pyöristää selkänsä, myötää kyljistään, kaulastaan sekä niskastaan liikkuen samalla mielellään eteen. Peräänanto on kuitenkin mielestäni ratsukon yhteinen tila, jossa kummatkin ovat herkkiä avuille sekä hyvässä yhteisymmärryksessä ja luottamuksessa. Hevonen liikkuu rentona mutta aktiivisena, tahdikkaana, kuuliaisena, halutussa muodossa ja tuntumalla.
2. Mitä eroa on peräänannolla ja muodolla? Muotoja on monia; jopa perus tuntiratsastajan 'nenä kohti taivasta' on muoto. Ei toki haluttu muoto, mutta muoto. Sanalla 'muoto' viitataan siis hevosen etuosan profiiliin. Hevonen voi olla yhtä lailla peräänannossa jos se kurottaa eteen-alas pää etupolvien välissä kuin oikeaoppisessa koulu-muodossa, muoto on vain eri. Syy miksi nämä käsitteet usein sekoitetaan on, että hevosen ollessa peräänannossa se myötää selästä, kaulasta, niskasta joka näkyy kaulan kaartumisena ja selän pyöristymisenä.
3. Mikä on 'täydellinen muoto'? Klassisen kouluratsastuksen täydellinen työskentelymuoto on saavutettu, kun hevosen niska on sen kehon korkein osa, sen nenäpii on kohtisuorassa maahan nähden. Ei siis turpa kohti ryntäitä. Sitä kutsutaan kuolaimen alle menemiseksi ja hevonen ei kykene käyttämään selkäänsä enää oikein.
4. Mitä ratsastajan pitää tehdä, jotta hevosen saa peräänantoon?
-Tahti. Tarkista että hevonen liikkuu kevyestä pohjeavusta eteen pitkin, rennoin askelin. Hevosen tulee itse hakeutua tuntumalle.
-Tuntuma. Ratsastajalla on oltava riittävä tuntuma hevosen suuhun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aktiivista vetoa suusta eikä saa tulla tahdin hidstumisen kustannuksella. Hevosen on oltava niin sanotusti pohkeen ja ohjan välissä, eli jos annat pohjetta se ei saa juosta alta vaan pohkeesta ohjaa kohti. Sen on saatava tukeutua ohjaan, muttei kuitenkaan tarrata siihen. Tätä varten tarvitaan yleensä irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla (johon hevosen ei tarvitse tukeutua) samalla kuin ulko-ohja ylläpitää tuntumaa (ulko-ohjaan hevosen on tukeuduttava). Ulko-ohjan tuntuman pitää olla vahva, muttei kuitenkaan saa vetää nenää ulos. Sen on myödättävä liikkeen mukana ratsastajan kyynerpäästä kuminauhamaisesti.
-Pohkeen ja ohjan yhteistyö. Ajattele ampumajousen virittämistä; kun virität jousen se lyhenee kummastakin päästä yhtä paljon. Hevosen on tehtävä samoin, et voi ottaa liikaa ohjalla (kontrolloida etupäätä) ja jättää pohkeen käytön (unohtaa takapään) tai muuten tahti kärsii. Tai toisin päin eli pyytää liikaa eteen antamatta tarvittavaa tukea tai hevonen juoksee alta. Yhdistämällä tarpeelliset pohjeavut tuntuman kanssa pyydät hevosta pyöristämään selkänsä ja pehmenemään suusta.
-Älä pakota. Kun sanon irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla en todellakaan meinää sahaamista! Hevosen suun tulisi tuntua kuin pehmeältä voilta. Puolipidäte tapahtuu vain nimettömän jännittämisellä, jota seuraa päästö. Myös ohjan on oltava tarpeeksi lyhyt, jotta et joudu vetämään kättä taakse päin tehdessäsi puolipidätteen. Muista, että kaulan saa kyllä kaarelle mutta se saattaa tulla selän kustannuksella ja silloin hevonen ei ole peräänannossa. Muista myös, että suu on hevosen herkin ruumiinosa johon vaikutat suoraan vetämällä rautaisesta kappaleesta. Älä pelkää kunnon tuntumaa, mutta kunnioita suun herkkyyttä.
-Sisäpohje ylläpitää. Kun olet saanut hevosen mielestäsi peräänantoa kuvaavaan kuuliaiseen tilaan, tarkista vaikka ympyrällä onko hevonen todella läpiratsastettu. Päästä sisäohja löysäksi; jos hevonen on todella peräänannossa sisäpohkeesi (ja ulko-ohjasi) ylläpitää asetuksen ja uran. Jos turpa nousee, hevonen lähtee omille teilleen tai hidastaa/nopeuttaa tahtia palaa yksi askel taaksepäin. Sisäpohje ratsastaa hevosen ulko-ohjan tuntumalle joka puolestaan pitää hevosen halutussa muodossa, halutulla uralla.
4. Mikä on 'eteen-alas'? Eteen-alas- muoto tarkoittaa sitä, kun ratsastaja pyytää hevosta kurottamaan turpaa maata kohti, ei ryntäitä kohti niin pitkälle alas kuin hevonen haluaa päänsä laskea. Samalla selkä pyöristyy. Kaikki (ts. useimmat) hevoset eivät edes kykene työskentelemään korkeassa muodossa selkä pyöreänä koska niitä ei välttämättä usein ratsasteta niin, niillä ei ole riittävää lihaksistoa tai jopa riittävää rakennetta siihen. Eteen-alas on loistava alku- ja loppuverkkojen muoto sillä hevonen saa itse venyttää itseään mutta käyttää kuitenkin lihaksiaan oikein. Periaatteena on joko lämmitellä hevonen tai opettaa hevonen itse hakeutumaan tuntumalle säilyttäen selän pyöreyden. Tässä on erinomainen video englannintaitoisille joka selittää ja havainnollistaa selän toiminnan: https://www.youtube.com/watch?v=I8cOq7YWXys
Eli periaatteessa aika paljon "tee näin - mutta älä liikaa". Kokeilemalla oppii, kultaisimmat neuvoni ovat kuitenkin rento, matkaavoittava askellaji ja ulko-ohjan tuki. Varo houkutusta ottaa oikotie onneen, älä sahaa. HUOM! Peräänannon saavuttaminen on tärkeää jos haluat päästä helppo B-tasoa paremmaksi ratsastajaksi, mutta jokainen hevonen on erilainen ja työskentelee tyytyväisemmin mahdollisesti turpa hieman luotiviivan takana tai edessä, josta ei kannata murehtia liikaa. Eri asia jos se puree kuolaimeen tai pakenee kuolainta, mutta pilkkua ei tarvitse viilata niiden muutamien senttien takia jos hevonen on tyytyväinen ja toimii!
1. Mikä on peräänanto? Hevonen on peräänannossa kun se pyöristää selkänsä, myötää kyljistään, kaulastaan sekä niskastaan liikkuen samalla mielellään eteen. Peräänanto on kuitenkin mielestäni ratsukon yhteinen tila, jossa kummatkin ovat herkkiä avuille sekä hyvässä yhteisymmärryksessä ja luottamuksessa. Hevonen liikkuu rentona mutta aktiivisena, tahdikkaana, kuuliaisena, halutussa muodossa ja tuntumalla.
2. Mitä eroa on peräänannolla ja muodolla? Muotoja on monia; jopa perus tuntiratsastajan 'nenä kohti taivasta' on muoto. Ei toki haluttu muoto, mutta muoto. Sanalla 'muoto' viitataan siis hevosen etuosan profiiliin. Hevonen voi olla yhtä lailla peräänannossa jos se kurottaa eteen-alas pää etupolvien välissä kuin oikeaoppisessa koulu-muodossa, muoto on vain eri. Syy miksi nämä käsitteet usein sekoitetaan on, että hevosen ollessa peräänannossa se myötää selästä, kaulasta, niskasta joka näkyy kaulan kaartumisena ja selän pyöristymisenä.
3. Mikä on 'täydellinen muoto'? Klassisen kouluratsastuksen täydellinen työskentelymuoto on saavutettu, kun hevosen niska on sen kehon korkein osa, sen nenäpii on kohtisuorassa maahan nähden. Ei siis turpa kohti ryntäitä. Sitä kutsutaan kuolaimen alle menemiseksi ja hevonen ei kykene käyttämään selkäänsä enää oikein.
 |
| Eli ei näin. Hevonen on Aivan liian lyhyt edestä! En toki väitä olevani parempi ratsastaja, mutta nenä on selkeästi luotiviivan takana ja hevosen selkä notkolla. Harmi, että tätä näkee vielä Olympiatason ratsastajilla... vaikka passage vaatiikin erityisen korkean muodon tämä on lähinnä hevosen niskan jumiuttamista. |
 |
| ...Ja sitten Valegro, kuvattu myös passagessa. Turpa menee maata kohti, ei ryntäitä kohti ja selkä on pyöreänä. Lisäksi Charlotten kädet näyttävät huomattavasti pehmeämmiltä kuin yllä olevan jenkkiratsastajan, joka selkeästi käyttää kankea voimakkaasti, käsi on lukittuna reiden päällä... lyhennä ohjia ja kanna kätesi, nainen! |
4. Mitä ratsastajan pitää tehdä, jotta hevosen saa peräänantoon?
-Tahti. Tarkista että hevonen liikkuu kevyestä pohjeavusta eteen pitkin, rennoin askelin. Hevosen tulee itse hakeutua tuntumalle.
-Tuntuma. Ratsastajalla on oltava riittävä tuntuma hevosen suuhun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aktiivista vetoa suusta eikä saa tulla tahdin hidstumisen kustannuksella. Hevosen on oltava niin sanotusti pohkeen ja ohjan välissä, eli jos annat pohjetta se ei saa juosta alta vaan pohkeesta ohjaa kohti. Sen on saatava tukeutua ohjaan, muttei kuitenkaan tarrata siihen. Tätä varten tarvitaan yleensä irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla (johon hevosen ei tarvitse tukeutua) samalla kuin ulko-ohja ylläpitää tuntumaa (ulko-ohjaan hevosen on tukeuduttava). Ulko-ohjan tuntuman pitää olla vahva, muttei kuitenkaan saa vetää nenää ulos. Sen on myödättävä liikkeen mukana ratsastajan kyynerpäästä kuminauhamaisesti.
-Pohkeen ja ohjan yhteistyö. Ajattele ampumajousen virittämistä; kun virität jousen se lyhenee kummastakin päästä yhtä paljon. Hevosen on tehtävä samoin, et voi ottaa liikaa ohjalla (kontrolloida etupäätä) ja jättää pohkeen käytön (unohtaa takapään) tai muuten tahti kärsii. Tai toisin päin eli pyytää liikaa eteen antamatta tarvittavaa tukea tai hevonen juoksee alta. Yhdistämällä tarpeelliset pohjeavut tuntuman kanssa pyydät hevosta pyöristämään selkänsä ja pehmenemään suusta.
-Älä pakota. Kun sanon irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla en todellakaan meinää sahaamista! Hevosen suun tulisi tuntua kuin pehmeältä voilta. Puolipidäte tapahtuu vain nimettömän jännittämisellä, jota seuraa päästö. Myös ohjan on oltava tarpeeksi lyhyt, jotta et joudu vetämään kättä taakse päin tehdessäsi puolipidätteen. Muista, että kaulan saa kyllä kaarelle mutta se saattaa tulla selän kustannuksella ja silloin hevonen ei ole peräänannossa. Muista myös, että suu on hevosen herkin ruumiinosa johon vaikutat suoraan vetämällä rautaisesta kappaleesta. Älä pelkää kunnon tuntumaa, mutta kunnioita suun herkkyyttä.
-Sisäpohje ylläpitää. Kun olet saanut hevosen mielestäsi peräänantoa kuvaavaan kuuliaiseen tilaan, tarkista vaikka ympyrällä onko hevonen todella läpiratsastettu. Päästä sisäohja löysäksi; jos hevonen on todella peräänannossa sisäpohkeesi (ja ulko-ohjasi) ylläpitää asetuksen ja uran. Jos turpa nousee, hevonen lähtee omille teilleen tai hidastaa/nopeuttaa tahtia palaa yksi askel taaksepäin. Sisäpohje ratsastaa hevosen ulko-ohjan tuntumalle joka puolestaan pitää hevosen halutussa muodossa, halutulla uralla.
4. Mikä on 'eteen-alas'? Eteen-alas- muoto tarkoittaa sitä, kun ratsastaja pyytää hevosta kurottamaan turpaa maata kohti, ei ryntäitä kohti niin pitkälle alas kuin hevonen haluaa päänsä laskea. Samalla selkä pyöristyy. Kaikki (ts. useimmat) hevoset eivät edes kykene työskentelemään korkeassa muodossa selkä pyöreänä koska niitä ei välttämättä usein ratsasteta niin, niillä ei ole riittävää lihaksistoa tai jopa riittävää rakennetta siihen. Eteen-alas on loistava alku- ja loppuverkkojen muoto sillä hevonen saa itse venyttää itseään mutta käyttää kuitenkin lihaksiaan oikein. Periaatteena on joko lämmitellä hevonen tai opettaa hevonen itse hakeutumaan tuntumalle säilyttäen selän pyöreyden. Tässä on erinomainen video englannintaitoisille joka selittää ja havainnollistaa selän toiminnan: https://www.youtube.com/watch?v=I8cOq7YWXys
Eli periaatteessa aika paljon "tee näin - mutta älä liikaa". Kokeilemalla oppii, kultaisimmat neuvoni ovat kuitenkin rento, matkaavoittava askellaji ja ulko-ohjan tuki. Varo houkutusta ottaa oikotie onneen, älä sahaa. HUOM! Peräänannon saavuttaminen on tärkeää jos haluat päästä helppo B-tasoa paremmaksi ratsastajaksi, mutta jokainen hevonen on erilainen ja työskentelee tyytyväisemmin mahdollisesti turpa hieman luotiviivan takana tai edessä, josta ei kannata murehtia liikaa. Eri asia jos se puree kuolaimeen tai pakenee kuolainta, mutta pilkkua ei tarvitse viilata niiden muutamien senttien takia jos hevonen on tyytyväinen ja toimii!
Aika hienosti ja hyvällä tavalla tiivistetty!
ReplyDeleteOnneks ratsastuksenopetuskin on mennyt harppauksin eteenpäin.
Kestäähän ratsastuskoulun polletkin pidempään työkykyisinä, kun ratsastaja opetetaan alusta lähtien ratsastamaan oikein :)
Kiitos! En oo vuosiin käynyt ratsastuskoulussa tunnilla mutta toivon todellakin että asiaan on tullut muutosta! Hallitseva asenne ratsastajilla vaikuttais kuitenkin olevan hetimulletännekaikkinyt eli kiinnitetään hevosen nenään eniten huomiota kun ah kun näyttää niin nätiltä turpa rullalla ja kaula kaarella ja helposti katsojana tohon halpaan meneekin ellei osaa katsoa selän toimintaa samalla.. jos edes 2 ihmistä lukee tän postauksen ja oivaltaa jotain syvempää oon tyytyväinen :D
ReplyDeleteNimimerkillä oma hevonen tykkää mennä kuolaimen alle ja paljon on taisteltu jotta se ei fuskais, kentän laidalta tullut muutama kommentti "vitsi kun se menee hienosti!" mutta ei hirveesti lohduta kaareva kaula kun itse tuntee ettei se oo täydellisesti läpi.
olipa hyvä teksti!(: tuntu, että sai lisää asiaa tästä käteen!
ReplyDeleteMielenkiintoisen oloinen blogi! Esittelyt itsestäsi ja hevostaustastasi voisi olla uudelle lukijalle mukava tapa päästä sisään blogiin :-)
ReplyDeletePieni kritiikin aihe tämän postauksen kuvamateriaaliin liittyen tosin on:
Ensimmäisessä kuvassa esiintyvä ratsukko ei ole jenkkiläinen, vaan saksan värejä edustava, kahdeksankertainen olympiamitalisti Isabell Werth hevosellaan Satchmo. On hyvä muistaa, että sadasosasekunnissa otettu tilannekuva saattaa vääristää kokonaiskuvaa esimerkiksi ratsukon keskeisestä harmoniasta aika paljonkin. Enkä väitä, ettei Isabell Werthillä olisi parantamisen varaa, mutta muistutan, että jokaisesta ratsukosta voi saada kuvakulmasta ja tilanteesta riippuen epäedustavan kuvan. Kuvia on hyvä käyttää esimerkkinä ja tekstin kuvituksena, mutta faktat pitää selvittää ennen julkaisua.
Tässä linkki saman ratsukon letkeään kotityöskentelyyn.
Muuten toit tekstissä esiin hyviä pääpointteja joita toivoisi muodossa kulkevia hevosia ihannoivien ratsastajien sisäistävän! Tämänhän voisi linkittää seuraavaan hevostallinetin peräänanto-topiikkiin :-D
Hyvä koppi tuosta kuvasta! Löysin sen kun googletin "dressage" ja ko. kuva hyppäsi jonkun jenkkipolitiikka-kriitikon blogiin joka puhui Mitt Romneyn ja vaimonsa omistamista kouluhevosista ja tää kuva oli siinä ja niin selkeä ylimuoto et oli pakko ottaa sen kummempia taustoja hakematta :D kiitos siis!
Delete