Hevosjuttuja: Sukututkimusta (Prada)

Tuntuu etten millään kyllästy hevosten sukujen tutkimiseen! Ennen kasvatusinnostustani en tiennyt liikaa hevosten suvuista saati välittänyt; jos hevonen on hieno yksilö niin mitä väliä suvulla? Periaatteessa hyvinkin totta sillä onhan noita luonnon oikkuja jotka jostain syystä ovat upeita hevosia yksilöinä mutta eivät suvussaan kanna tai periytä tiettyjä ominaisuuksia. Totuus nyt kuitenkin vain on, että yli sata vuotta urheiluhevosjalostusta ja varsa perii isältään 50% geeneistä sekä emältään toiset 50%. Jotkut sukulinjat tai yksilöt periyttävät tiettyjä haluttuja piirteitä. Jos sinulla on mahtava tilastohevonen saattaa olla kiva tehdä sillä varsa, mutta tuntematta sukuhistoriaa on hyvin vaikeaa ennustaa mitään periytyvyyttä. Tein hieman tutkimusta Pradan isän- ja emänlinjoista, jotka voidaan jäljittää jopa 1700-luvulle! Trakehner on siitä hieno kantakirja, että se on hyvin perinteikäs ja dokumentoitu.

Emälinja jäljittyy vuoteen 1777, kantatammaan Halbmond. Trakehner kantakirjana tosin jäljittää yleensä tammalinjat niihin tammoihin, jotka Trakehner Verband säästi kantatammoiksi toisen maailmansodan aikana säilyttääkseen Trakehnerin 'halutun tyypin'. Se tyyppi, jota ei haluttu lähetettiin itään ja parhaat yksilöt jäivät Saksaan. Prada on saksalainen Trakehner, joten sen emänlinja on Halbmondin 1943-vuonna syntynyt kaukainen jälkeläinen Peraea eli T4C-linja. Trakehnerin T4C-linjasta on tullut muun muassa Anky van Grunsvenin GP-ratsu Partout, trakilegenda Pret a Porter (mm. Le Rougen isä) ja yllätyksekseni Suomessa kansallista koulua kisannut/kisaava Point of View. Ottamatta huomioon tietysti kaikkia linjan tuottamia hienoja Pr. St. -palkittuja siitostammoja,; T4C onkin yksi Klosterhof Medingenin ylpeyksistä tammalinjana.

Hih! Pradan isoisoisoisoisoisoemä Peraea 1940-luvulla.

Isälinjassa puolestaan on vahva edustus urheiluhevosia moneen makuun; löytyy koulu-, este- ja varsinkin kenttämestareita. Trakit ovat siitä hieno rotu, että täyttä verta on aika paljon joka lisää kestävyyttä ja keveyttä urheiluhevoseen. Isä Donauwalzer on premium-ori jonka geneettinen perimä sisältää kahden Trakehnerin halutuimpien orien joukkoon kuuluvien herrojen linjaukset; Ibikus ja Habicht. Puhuin jo tästä aikaisemmin, mutta tosiaan Ibikuksen jälkeläisiä on huipulla monia; esimerkiksi Kyran entinen ratsu Midt-West Ibi-Light on Ibikuksen poika, ja tytär Gondola II oli upean Gribaldin emä! Gribaldi on yksi mun lempioreista ikinä, sen jälkikasvuun kuuluu vaatimattomasti Totilas, Painted Black ja Imhotep. Ibikus itse oli nelinkertainen saksanmestari, joka eli hienon pitkän elämän. Habicht puolestaan oli aikansa menestynein kenttähevonen ja tuotti yhteensä 11 hyväksyttyä poikaa jalostukseen. Yksi niistä oli Pradan isänisä Sixtus jolle puolestaan myönnettiin Elite Hengst (eliittiori)-titteli jo nuorella iällä sen suorituskykyjen takia (Sixtus kilpaili Grand Prix-tasolla esteissä). Sen jälkeläiset ovat kuitenkin lahjakkaita myös koulussa, kuten Terhi Stegarsin GP-ratsu Axis. Voin aika hyvällä omallatunnolla sanoa Pradan suvun olevan siis aika monipuolinen ja kansainvälisesti menestynyt.

Kuvagalleriaa sukulaisista: