Kuulumisia ja avautumisia

Lähipäivinä olisi tarkoitus syventyä enemmän itse koulutreeniin kuvien ja videoiden kera nyt, kun olen alkanut tuntemaan hevoset paremmin. Rutiini muuttui treenihevosten osilta niin, että (toisaiseksi) ainoat mun päivittäin ratsastettavat ovat Bente ja Frenchy. Claire menee Donnylla ja Churchillin veljellä Dewiellä, Gina Churchillilla ja Voytilla. Jos saisin valita itse kaksi ottaisin mieluiten Donnyn ja Voytin; nuori ja osaamaton sekä oppimestari antaisivat varmasti optimaalisen oppimisen ratsastajana, mutta kuten aikaisemmin todettu Voyt on sieltä sun täältä rikki tai jumissa ja Donnyn ongelmana oli oritesteissä pystyynhyppiminen johon Claire on omalla hevosellaan tottunut ja minä en (ainekaan siinä mittakaavassa, se meinaan nousee ihan pystysuoraan ja monta kertaa peräkkäin) joten Claire menee nyt ainakin sen aikaa että se rutinoituu takaisin treeniin. Chilli tulee osittain takaisin mun ratsastukseen sitten kun Gina on vienyt sitä tarpeeksi eteenpäin, se on ehkä aavistuksen ikätovereitaan jäljessä osaamistasolla.

Frenchy rennossa eteen-alas muodossa.

AVAUTUMISTA: Tilalle kuuluu muuten ihan jänniä juttuja hyvässä ja huonossa. Orpovarsa Ray meni tänään ekaa kertaa liinassa kuten normaali nuori hevonen (ei kuten verenhimoinen sosio/psykopaatti)!!! Se oli erityisen miellyttävää huomata, koska sillä on 2kk aikaa muuttua ihmistä kunnioittavaksi nuoreksi hevoseksi. Nyt haluaisinkin puhua hieman karvaalla kielellä varsojen kasvatuksesta: ÄLKÄÄ NYT SAATANA PAAPOKO NIITÄ IHANIA MUSSUKKA-VARSOJANNE NIIN, ETTÄ PARIN VUODEN PÄÄSTÄ MUUT IHMISET SAAVAT TAPELLA ISON, PUREVAN, POTKIVAN, TÖNIVÄN, RYÖSTÄVÄN KOLMEVUOTIAAN KANSSA! Älkää siis antako varsojenne tehdä mitään, mitä ette haluaisi aikuisen hevosen tekevän. Rayta on aina säälitty ja lellitty, se on saanut tulla iholle (myös hampailla) ja nyt koulutusvaiheessa sen maailma laitetaan ylösalaisin kun yhtäkkiä pitäisikin kunnioittaa ihmistä. Ihminen ei ole hevosen leikkikaveri vaan johtaja. Olen muutaman kerran joutunut iskemään kouluraipalla sitä niin että tuntuu, enkä todellakaan tykkää siitä, mutta tämä 'tough love' on ollut ainoa keino saada se ymmärtämään ettei ihmistä a) tönitä b) purra c) juosta yli. Toivotaan, että 2kk riittää, tänään näkyi ensimmäinen toivon pilkahdus Rayn kohtalossa...

Sitten miellyttävämpiin asioihin. Donnya pyydettiin Etelä-Korean oman puoliverikantakirjan yhdeksi kanta-oriksi! Se ei siis menisi fyysisesti Koreaan, mutta sijoittajat tilasivat siltä reilun määrän pakastespermaa oman kantakirjan aloittamiseksi. Muuten huippujuttu, mutta Gina miettii vielä mahdollisia miinuksia, sillä se ei muuten voisi kilpailla enää tällä kaudella.  

Huomenna mennään katsomaan NASA:n avaruusraketin laukaisua! Tässä ihan vieressä sijaitsee meinaan sattumalta yksi NASA:n toimipiste josta lähetetään juurikin raketteja ja sukkuloita avaruuteen hengailemaan. Siistiä. 

Huoh..

Hienoinen tauko kirjottamisesta lähinnä turhautumisen vuoksi. Todella turhaa draamaa, kun tilan omistajan Ginan isä on vakavasti sairas ja Gina stressaa (ymmärrettävistä syistä koko ajan) ja ottaa vihansa/turhautumisensa meihin ja varsinkin minuun... mikään ei ole hyvin ja teen kaiken väärin jne. Gina haluaa nyt itse ratsastaa Churchilliä, koska nykyinen kilpahevonen halutaan nurkista pois ettei se hajoa käsiin. Ihme touhua, mutta eipä ole minun hevonen.. Nykyään kilpahevosten treeni on muutenkin niin kyseenalaista, tuntuu että terveen kilpahevosen löytäminen on mahdottomuus. Voyt (i. Flemmingh) tarvitsee muutaman kerran vuodessa 500 dollarin arvoiset piikit takakintereisiin jotta pystyy edes tekemään koottuja liikkeitä, jonka lisäksi kiropraktikon käynnit, eläinlääkärihoito sen herkkään selkään.. Voyt on siis upea inter II tasoinen ruuna, mutta lähinnä rahareikä tällä hetkellä ja myynnissä kevyeen 100 000 dollarin hintaan.

Elikä olen nyt ratsastanut kahta oria; Benteä (Pyhä Yrjö-tasoinen friisi) ja Frenchya, ketä edelleen inhoan. Eilen kävi kengittäjä, pieni hupsu meksikolainen mies, joka kyllä osasi hommansa. Suurin ero suomalaiseen kengitykseen oli se, että kengittäjällä oli oma pikku "uuni" jossa kengät kuumennettiin ja sovitettiin sihisevänä kavion muotoon. Ei siis pauketta ja takomista, mutta palaneen kavion haju (hyi stna). Kuuden hevosen kavioiden huolto (kaikkia ei kengitetty) 350 dollaria.

Seuraavat postaukset tulevat olemaan Bentestä (teen illalla loppuun) ja todella tärkeä postaus siitostammojen laiminlyönnistä ympäri maailmaa(!!)

Kun suitset elävät...

...on aika jynssätä saippualla niin pirusti. Tänään oli kylmä ja tuulinen päivä (lue sana 'kylmä' lievällä kateudella, sillä Floridan tammikuun kylmyys on +10c luokkaa) ja sain siivousraivokohtauksen. Tässä ennen & jälkeen kuvat yksistä suitsista jotka kasvatti jo jotain levää. Ei mulla kummempia muuten.

Claire oli jo pari päivää sitten siistinyt oik. puolella olevat suitset jotka ennen käsittelyä näyttivät yhtä muumioituneilta kuin vasemmat.

Ennen...

...Jälkeen! My work is done.

Kummallisia asioita

Piti hetken miettiä otsikkoa ja "Kummallisia asioita", kaikessa runollisuudessaan, on varmaan lähinnä sitä mistä tämä postaus kertoo. Elikä farmilla tapahtuu siis kerrassaan kummallisia asioita alkaen hevosten terveysongelmista. Yhdellä tiineellä tammalla Rickillä on maailman oudoimman muotoiset etukaviot joihin vaan randomisti kiinnitin huomiota yksi päivä. Kärki on suora samalla tavalla kuin ihmisten ranskalaisessa manikyyrissä?? No, onneksi katsoin asiaa sillä oikeasta vuohisesta löytyi jotain vielä kummallisempaa; joku patin/haavan/syylän/paiseen välimuoto joka oli tulehtunut ja märki. Ricki on ilmeisesti todella herkkä infektioille ja Floridassa on ongelmana haavoihin munivat kärpäset (ja muut ötökät), joten jokainen haava pitää ottaa vakavasti hoitoon. Aika isoihin mittoihin mentiinkin sen hoidossa; patti pitää repiä joka päivä auki ja verille betadinellä, päälle pitää laittaa samaa keltaista tahnaa jota hevosille annetaan oraalisesti madotuksessa, ja se pitää sitoa. Lisäksi se saa antibioottia pulverina ruoassa ja Gina antaa toista antibioottia päivittäin suoneen. Tämä tamma abortoi 9kk kohdalla varsansa, joten sen terveydestä on pidettävä erityistä huolta ettei sen keho ärsyynny mistään. Hormonitoiminnan kontrolloimiseksi se saa myös 10ml Regumatea päivässä ja sen LA on maaliskuussa. Kuvissa kaviot ja haava.

Sitten toinen tamma, Velvet, sai toissayönä ähkyn. Floridan hiekka on erilaista kuin normaali hiekka; sellaista tomuista ja todella hienoa, joten kaikki hevoset ovat Psyllium-kuureilla. Ilmeisesti tässä vuoden sisällä kun Gina on asunut täällä (muuttivat Georgiasta) monet ovat saaneet hiekkaähkyjä. Annettiin kipulääke suoneen ja talutettiin paljon, nyt tamma on ihan ok.

Siivosin eilen karsinoita ja löysin ison valkoisen simpukan yhdestä karsinasta??

Lisäksi ainoa tamma joka ei ole tiine, ponitamma Mia, oli vahvassa kiimassa muutaman päivän ajan ja sain tehtäväksi kerätä sen pissaa ämpäriin. Kiimaisen tamman virtsaa käytetään orien härnäämiseen siitoskaudella kun kerätään siementä, joten sitä pitää varastoida. No, Mia sitten pissi menemään kun talutin sitä orien tarhojen edestä ja kaikki 4 oria härskiintyi tuosta pienestä ponista niin että saivat massiiviset erektiot. Keräsin siinä sitten pissaa ämpäriin, ja tilanteesta teki vielä häiriintyneemmän se, että unohdin 3-v poniorimme Stanleyn joka on vapaana tilalla. Stanley juoksi koko farmin toiselta puolelta, hänkin erektoituneena, Miaa ja minua kohti josta muut orit suuttuivat ihan helvetisti. Ruben, joka on kaikista oreista dominoivin ja hankalin, ejakuloi ilmaan, kun koitin pakottaa Mian "turvaan" nylkyttävältä Stanleylta. On todella hankalaa saada kiimasta lamaantunut pissaava tamma liikkumaan... Ja kaikki tämä tapahtui muutaman minuutin sisällä...

Ja jotta asiat eivät olisi tarpeeki outoja, olen nyt kiinnittänyt huomiota yhteen keski-ikäiseen naiseen joka kävelee farmin ohi joka aamu. Hän raahaa aina isoa oksaa mukanaan, joka ei kuitenkaan ole koskaan sama oksa. Miksi, oi miksi? Täällä landella meininki on välillä aivan liian Twin Peaks.

Twin Peaksin "Log Lady"...the owls are not what they seem. Hyihyihyihyi.

Jalostusorit 2/4 - Frenchy

Ootko koskaan törmännyt hevoseen, kenen kanssa et vaan yksinkertaisesti tullut toimeen..? No, en vain tule YHTÄÄN toimeen Frenchyn kanssa! Se on sinänsä ihan kaunis ori, ainakin hienon kuparin värinen (osuvasti sen oikea nimi onkin Crin Rouge), mutta käsitellessä unelmoin sen mehevästä orikaulasta enemmän lautasella kuin elävänä. Se on 23-vuotias ja kisannut Gran Prix esteluokkia ympäri maailmaa, menin sillä kerran ja se oli vaan niin estehevonen että pieni kouluratsastajan pääni meinasi hajota. Claire on nyt vastuussa Frenchyn liikuttamisesta, onneksi. Se vaan on todella epäkunnioittava ja ärsyttävällä tavalla orimainen hevonen, yrittää koko ajan dominoida ihmistä tuuppimalla. Sen temperamenttiä kehutaan hurjasti ja se käyttäytyy hyvin Ginan ja Clairen kanssa, mutta mun kanssa esim. juoksuttaessa se veti hirveätä rallia kun pyysin hidastamaan ja tuskin nosti jalkojaan maasta kun pyysin lisäämään tempoa... Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

1 Viikko takana

...ja tuntuu, kuin olisin ollut täällä kuukauden! Sekä hyviä ja huonoja juttuja tapahtunut niin täällä kuin kotosuomessakin. Askareet on helppoja ja suht kivoja, mutta päivät samanlaisia ja välillä on tylsää. Eilen Rayn (orpovarsa) kävi kehnosti kun yritettiin ihan vain taluttaa sitä kentällä Clairen kanssa... se yritti lähteä käsistä, potki ja hyppi kohti, ja kun pistin sen peruuttamaan se haukkasi mun olkapäästä palan!! Eikä edes korvat luimussa. Niin vaarallista, kun iso hevonen ei tajua satuttavansa. No, suutuin sille ja pistin kuriin vallan kovalla kädellä, niinkuin Gina oli neuvonut, ja se alistuikin kahdeksi sekunniksi kunnes yritti taas räplätä suullaan mua ja liinaa. Se ei vaan pysty olla sekuntiakaan tekemättä jotain; pakko räplätä liinaa, kuopia maata, rapsuttaa, heiluttaa päätä... Joten Gina soitti jollekin Cowboylle joka tekee ongelmahevosten kanssa töitä. Hän ehdotti sellaista hevoskuiskaajameininkiä nimeltä "thinking tree". Eli hevonen sidotaan puuhun kiinni viikon verran n. 8h päivässä sen yläpuolella roikkuvaan oksaan. Se saa toki juoda ja syödä, mutta muuten ei oikein voi liikkua järkevästi mihinkään suuntaan. Jos se tappelee, se tappelee vain itseään vastaan. Ilmeisesti monet hevoset oppivat kärsivällisyyttä ja nöyryyttä tällä tekniikalla. Hmm..

No, kotona Pradalla on käynyt kahdesti nyt fyssari/hieroja Annika Tähtinen joka hoiti sitä syksyllä vanhan lantiojumin takia. Vanha ongelma nosti vähän päätään joulukuussa, joten kutsuin Annikan ja ilmeisesti Pradan selkälihakset ovat heikossa kunnossa ja suositteli parin viikon ratsastuskieltoa. Vähän kyllä ihmetyttää, sillä juuri ennen kuin lähdin tein koottua raviakin joka meni todella hyvin. Ei hevonen, jonka selkälihakset on niin huonossa kunnossa kuin annettiin olettaa tekisi sellaisia harjoituksia hyvällä menestyksellä, jonka lisäksi oon treenannut eteen-alas PALJON. Hmm x 2...

Käytiin eilen Floridan "maastoissa". Täällä ei siis ole MÄEN MÄKEÄ, tämä on niin lättänä mesta ettei mitään rajaa :D Kävin Bentellä (friisiori) ja Claire meni 4v Dewiellä, jotka kummatkin sätkyili kaiken maailman koiria, tuulimyllyjä, naapureita, postilaatikoita... Tiet oli tosin tosi mukavia, semipehmeetä hiekkaa eikä yhtään autoa. Jos nyt kuitenkin pysyttelen tässä kouluratsastuksessa. Tänään on vapaapäivä ratsastuksesta kun käydään Wallmartissa ruokaostoksilla ja pestään kaikki satulat ja suitset.

Myöhemmin juttua Bentestä ja Frenchiestä.

Jalostusoriit 1/4 - Donny

Jenkeissä on hirveä kilpailu siitosoreista Eurooppalaisten orien kanssa. Orien omistajat häviävät helposti ulkomaalaiselle "maailmanluokan" oriille, joten Ginalla on käynnissä kunnon markkinointi, promous ja hintadiilit. Meillä on siis 4 oria; 2 kouluoria (Donny ja Ruben) 1 friisiläinen (Bente) ja 1 Celle Francaise esteori (Frenchy).

Donny, eli Don De Marco, on 165cm musta 7-vuotias Donnerhallin velipuoli, joka tekee siitä ainoan Donnerwetterin siitoskäytössä olevan jälkeläisen Yhdysvalloissa. Ne jotka eivät tiedä kuka on Donnerhall voivat hetken hävetä ja sitten Googlettaa. Donny olisi upea ori, mutta sen ratsastus jätettiin kesken vuodeksi koska Gina muutti Georgiasta Floridaan ja ei ollut aikaa jnejnejne huonoja tekosyitä jättää hieno hevonen seisomaan. Nyt Claire (ja lähitulevaisuudessa myös minä) ratsastaa sillä ja kohottaa kuntoa nollasta. Sillä on kuulema paha tapa hyppiä pystyyn, tosin, mutta maasta käsin se on aivan mielettömän herttainen! Ei se turhaan saanut oritestissä 9.5 pistettä luonteesta. 5/6 tammasta on tiine Donnylle ja yksi tulee vielä olemaan.

Ginan bisneksessä on tosin se hyvä, että siementen hinnoilla on joustamisen varaa, koska sperma kerätään täällä itse ja tammat ultrataan itse. Eläinlääkärikuluissa säästää hurjasti! Jotkut orien omistajat ovatkin olleet närkästyneitä Ginan hintadiileistä, koska joutuvat itse käyttämään lääkäreitä jne välikäsiä.