Tuesday, January 29, 2013

Kuulumisia ja avautumisia

Lähipäivinä olisi tarkoitus syventyä enemmän itse koulutreeniin kuvien ja videoiden kera nyt, kun olen alkanut tuntemaan hevoset paremmin. Rutiini muuttui treenihevosten osilta niin, että (toisaiseksi) ainoat mun päivittäin ratsastettavat ovat Bente ja Frenchy. Claire menee Donnylla ja Churchillin veljellä Dewiellä, Gina Churchillilla ja Voytilla. Jos saisin valita itse kaksi ottaisin mieluiten Donnyn ja Voytin; nuori ja osaamaton sekä oppimestari antaisivat varmasti optimaalisen oppimisen ratsastajana, mutta kuten aikaisemmin todettu Voyt on sieltä sun täältä rikki tai jumissa ja Donnyn ongelmana oli oritesteissä pystyynhyppiminen johon Claire on omalla hevosellaan tottunut ja minä en (ainekaan siinä mittakaavassa, se meinaan nousee ihan pystysuoraan ja monta kertaa peräkkäin) joten Claire menee nyt ainakin sen aikaa että se rutinoituu takaisin treeniin. Chilli tulee osittain takaisin mun ratsastukseen sitten kun Gina on vienyt sitä tarpeeksi eteenpäin, se on ehkä aavistuksen ikätovereitaan jäljessä osaamistasolla.

Frenchy rennossa eteen-alas muodossa.


AVAUTUMISTA: Tilalle kuuluu muuten ihan jänniä juttuja hyvässä ja huonossa. Orpovarsa Ray meni tänään ekaa kertaa liinassa kuten normaali nuori hevonen (ei kuten verenhimoinen sosio/psykopaatti)!!! Se oli erityisen miellyttävää huomata, koska sillä on 2kk aikaa muuttua ihmistä kunnioittavaksi nuoreksi hevoseksi. Nyt haluaisinkin puhua hieman karvaalla kielellä varsojen kasvatuksesta: ÄLKÄÄ NYT SAATANA PAAPOKO NIITÄ IHANIA MUSSUKKA-VARSOJANNE NIIN, ETTÄ PARIN VUODEN PÄÄSTÄ MUUT IHMISET SAAVAT TAPELLA ISON, PUREVAN, POTKIVAN, TÖNIVÄN, RYÖSTÄVÄN KOLMEVUOTIAAN KANSSA! Älkää siis antako varsojenne tehdä mitään, mitä ette haluaisi aikuisen hevosen tekevän. Rayta on aina säälitty ja lellitty, se on saanut tulla iholle (myös hampailla) ja nyt koulutusvaiheessa sen maailma laitetaan ylösalaisin kun yhtäkkiä pitäisikin kunnioittaa ihmistä. Ihminen ei ole hevosen leikkikaveri vaan johtaja. Olen muutaman kerran joutunut iskemään kouluraipalla sitä niin että tuntuu, enkä todellakaan tykkää siitä, mutta tämä 'tough love' on ollut ainoa keino saada se ymmärtämään ettei ihmistä a) tönitä b) purra c) juosta yli. Toivotaan, että 2kk riittää, tänään näkyi ensimmäinen toivon pilkahdus Rayn kohtalossa...

Sitten miellyttävämpiin asioihin. Donnya pyydettiin Etelä-Korean oman puoliverikantakirjan yhdeksi kanta-oriksi! Se ei siis menisi fyysisesti Koreaan, mutta sijoittajat tilasivat siltä reilun määrän pakastespermaa oman kantakirjan aloittamiseksi. Muuten huippujuttu, mutta Gina miettii vielä mahdollisia miinuksia, sillä se ei muuten voisi kilpailla enää tällä kaudella.  

Huomenna mennään katsomaan NASA:n avaruusraketin laukaisua! Tässä ihan vieressä sijaitsee meinaan sattumalta yksi NASA:n toimipiste josta lähetetään juurikin raketteja ja sukkuloita avaruuteen hengailemaan. Siistiä. 

No comments:

Post a Comment