Kuulumisia ja avautumisia

Lähipäivinä olisi tarkoitus syventyä enemmän itse koulutreeniin kuvien ja videoiden kera nyt, kun olen alkanut tuntemaan hevoset paremmin. Rutiini muuttui treenihevosten osilta niin, että (toisaiseksi) ainoat mun päivittäin ratsastettavat ovat Bente ja Frenchy. Claire menee Donnylla ja Churchillin veljellä Dewiellä, Gina Churchillilla ja Voytilla. Jos saisin valita itse kaksi ottaisin mieluiten Donnyn ja Voytin; nuori ja osaamaton sekä oppimestari antaisivat varmasti optimaalisen oppimisen ratsastajana, mutta kuten aikaisemmin todettu Voyt on sieltä sun täältä rikki tai jumissa ja Donnyn ongelmana oli oritesteissä pystyynhyppiminen johon Claire on omalla hevosellaan tottunut ja minä en (ainekaan siinä mittakaavassa, se meinaan nousee ihan pystysuoraan ja monta kertaa peräkkäin) joten Claire menee nyt ainakin sen aikaa että se rutinoituu takaisin treeniin. Chilli tulee osittain takaisin mun ratsastukseen sitten kun Gina on vienyt sitä tarpeeksi eteenpäin, se on ehkä aavistuksen ikätovereitaan jäljessä osaamistasolla.

Frenchy rennossa eteen-alas muodossa.

AVAUTUMISTA: Tilalle kuuluu muuten ihan jänniä juttuja hyvässä ja huonossa. Orpovarsa Ray meni tänään ekaa kertaa liinassa kuten normaali nuori hevonen (ei kuten verenhimoinen sosio/psykopaatti)!!! Se oli erityisen miellyttävää huomata, koska sillä on 2kk aikaa muuttua ihmistä kunnioittavaksi nuoreksi hevoseksi. Nyt haluaisinkin puhua hieman karvaalla kielellä varsojen kasvatuksesta: ÄLKÄÄ NYT SAATANA PAAPOKO NIITÄ IHANIA MUSSUKKA-VARSOJANNE NIIN, ETTÄ PARIN VUODEN PÄÄSTÄ MUUT IHMISET SAAVAT TAPELLA ISON, PUREVAN, POTKIVAN, TÖNIVÄN, RYÖSTÄVÄN KOLMEVUOTIAAN KANSSA! Älkää siis antako varsojenne tehdä mitään, mitä ette haluaisi aikuisen hevosen tekevän. Rayta on aina säälitty ja lellitty, se on saanut tulla iholle (myös hampailla) ja nyt koulutusvaiheessa sen maailma laitetaan ylösalaisin kun yhtäkkiä pitäisikin kunnioittaa ihmistä. Ihminen ei ole hevosen leikkikaveri vaan johtaja. Olen muutaman kerran joutunut iskemään kouluraipalla sitä niin että tuntuu, enkä todellakaan tykkää siitä, mutta tämä 'tough love' on ollut ainoa keino saada se ymmärtämään ettei ihmistä a) tönitä b) purra c) juosta yli. Toivotaan, että 2kk riittää, tänään näkyi ensimmäinen toivon pilkahdus Rayn kohtalossa...

Sitten miellyttävämpiin asioihin. Donnya pyydettiin Etelä-Korean oman puoliverikantakirjan yhdeksi kanta-oriksi! Se ei siis menisi fyysisesti Koreaan, mutta sijoittajat tilasivat siltä reilun määrän pakastespermaa oman kantakirjan aloittamiseksi. Muuten huippujuttu, mutta Gina miettii vielä mahdollisia miinuksia, sillä se ei muuten voisi kilpailla enää tällä kaudella.  

Huomenna mennään katsomaan NASA:n avaruusraketin laukaisua! Tässä ihan vieressä sijaitsee meinaan sattumalta yksi NASA:n toimipiste josta lähetetään juurikin raketteja ja sukkuloita avaruuteen hengailemaan. Siistiä. 

Huoh..

Hienoinen tauko kirjottamisesta lähinnä turhautumisen vuoksi. Todella turhaa draamaa, kun tilan omistajan Ginan isä on vakavasti sairas ja Gina stressaa (ymmärrettävistä syistä koko ajan) ja ottaa vihansa/turhautumisensa meihin ja varsinkin minuun... mikään ei ole hyvin ja teen kaiken väärin jne. Gina haluaa nyt itse ratsastaa Churchilliä, koska nykyinen kilpahevonen halutaan nurkista pois ettei se hajoa käsiin. Ihme touhua, mutta eipä ole minun hevonen.. Nykyään kilpahevosten treeni on muutenkin niin kyseenalaista, tuntuu että terveen kilpahevosen löytäminen on mahdottomuus. Voyt (i. Flemmingh) tarvitsee muutaman kerran vuodessa 500 dollarin arvoiset piikit takakintereisiin jotta pystyy edes tekemään koottuja liikkeitä, jonka lisäksi kiropraktikon käynnit, eläinlääkärihoito sen herkkään selkään.. Voyt on siis upea inter II tasoinen ruuna, mutta lähinnä rahareikä tällä hetkellä ja myynnissä kevyeen 100 000 dollarin hintaan.

Elikä olen nyt ratsastanut kahta oria; Benteä (Pyhä Yrjö-tasoinen friisi) ja Frenchya, ketä edelleen inhoan. Eilen kävi kengittäjä, pieni hupsu meksikolainen mies, joka kyllä osasi hommansa. Suurin ero suomalaiseen kengitykseen oli se, että kengittäjällä oli oma pikku "uuni" jossa kengät kuumennettiin ja sovitettiin sihisevänä kavion muotoon. Ei siis pauketta ja takomista, mutta palaneen kavion haju (hyi stna). Kuuden hevosen kavioiden huolto (kaikkia ei kengitetty) 350 dollaria.

Seuraavat postaukset tulevat olemaan Bentestä (teen illalla loppuun) ja todella tärkeä postaus siitostammojen laiminlyönnistä ympäri maailmaa(!!)

Kun suitset elävät...

...on aika jynssätä saippualla niin pirusti. Tänään oli kylmä ja tuulinen päivä (lue sana 'kylmä' lievällä kateudella, sillä Floridan tammikuun kylmyys on +10c luokkaa) ja sain siivousraivokohtauksen. Tässä ennen & jälkeen kuvat yksistä suitsista jotka kasvatti jo jotain levää. Ei mulla kummempia muuten.

Claire oli jo pari päivää sitten siistinyt oik. puolella olevat suitset jotka ennen käsittelyä näyttivät yhtä muumioituneilta kuin vasemmat.

Ennen...

...Jälkeen! My work is done.

Kummallisia asioita

Piti hetken miettiä otsikkoa ja "Kummallisia asioita", kaikessa runollisuudessaan, on varmaan lähinnä sitä mistä tämä postaus kertoo. Elikä farmilla tapahtuu siis kerrassaan kummallisia asioita alkaen hevosten terveysongelmista. Yhdellä tiineellä tammalla Rickillä on maailman oudoimman muotoiset etukaviot joihin vaan randomisti kiinnitin huomiota yksi päivä. Kärki on suora samalla tavalla kuin ihmisten ranskalaisessa manikyyrissä?? No, onneksi katsoin asiaa sillä oikeasta vuohisesta löytyi jotain vielä kummallisempaa; joku patin/haavan/syylän/paiseen välimuoto joka oli tulehtunut ja märki. Ricki on ilmeisesti todella herkkä infektioille ja Floridassa on ongelmana haavoihin munivat kärpäset (ja muut ötökät), joten jokainen haava pitää ottaa vakavasti hoitoon. Aika isoihin mittoihin mentiinkin sen hoidossa; patti pitää repiä joka päivä auki ja verille betadinellä, päälle pitää laittaa samaa keltaista tahnaa jota hevosille annetaan oraalisesti madotuksessa, ja se pitää sitoa. Lisäksi se saa antibioottia pulverina ruoassa ja Gina antaa toista antibioottia päivittäin suoneen. Tämä tamma abortoi 9kk kohdalla varsansa, joten sen terveydestä on pidettävä erityistä huolta ettei sen keho ärsyynny mistään. Hormonitoiminnan kontrolloimiseksi se saa myös 10ml Regumatea päivässä ja sen LA on maaliskuussa. Kuvissa kaviot ja haava.

Sitten toinen tamma, Velvet, sai toissayönä ähkyn. Floridan hiekka on erilaista kuin normaali hiekka; sellaista tomuista ja todella hienoa, joten kaikki hevoset ovat Psyllium-kuureilla. Ilmeisesti tässä vuoden sisällä kun Gina on asunut täällä (muuttivat Georgiasta) monet ovat saaneet hiekkaähkyjä. Annettiin kipulääke suoneen ja talutettiin paljon, nyt tamma on ihan ok.

Siivosin eilen karsinoita ja löysin ison valkoisen simpukan yhdestä karsinasta??

Lisäksi ainoa tamma joka ei ole tiine, ponitamma Mia, oli vahvassa kiimassa muutaman päivän ajan ja sain tehtäväksi kerätä sen pissaa ämpäriin. Kiimaisen tamman virtsaa käytetään orien härnäämiseen siitoskaudella kun kerätään siementä, joten sitä pitää varastoida. No, Mia sitten pissi menemään kun talutin sitä orien tarhojen edestä ja kaikki 4 oria härskiintyi tuosta pienestä ponista niin että saivat massiiviset erektiot. Keräsin siinä sitten pissaa ämpäriin, ja tilanteesta teki vielä häiriintyneemmän se, että unohdin 3-v poniorimme Stanleyn joka on vapaana tilalla. Stanley juoksi koko farmin toiselta puolelta, hänkin erektoituneena, Miaa ja minua kohti josta muut orit suuttuivat ihan helvetisti. Ruben, joka on kaikista oreista dominoivin ja hankalin, ejakuloi ilmaan, kun koitin pakottaa Mian "turvaan" nylkyttävältä Stanleylta. On todella hankalaa saada kiimasta lamaantunut pissaava tamma liikkumaan... Ja kaikki tämä tapahtui muutaman minuutin sisällä...

Ja jotta asiat eivät olisi tarpeeki outoja, olen nyt kiinnittänyt huomiota yhteen keski-ikäiseen naiseen joka kävelee farmin ohi joka aamu. Hän raahaa aina isoa oksaa mukanaan, joka ei kuitenkaan ole koskaan sama oksa. Miksi, oi miksi? Täällä landella meininki on välillä aivan liian Twin Peaks.

Twin Peaksin "Log Lady"...the owls are not what they seem. Hyihyihyihyi.

Jalostusorit 2/4 - Frenchy

Ootko koskaan törmännyt hevoseen, kenen kanssa et vaan yksinkertaisesti tullut toimeen..? No, en vain tule YHTÄÄN toimeen Frenchyn kanssa! Se on sinänsä ihan kaunis ori, ainakin hienon kuparin värinen (osuvasti sen oikea nimi onkin Crin Rouge), mutta käsitellessä unelmoin sen mehevästä orikaulasta enemmän lautasella kuin elävänä. Se on 23-vuotias ja kisannut Gran Prix esteluokkia ympäri maailmaa, menin sillä kerran ja se oli vaan niin estehevonen että pieni kouluratsastajan pääni meinasi hajota. Claire on nyt vastuussa Frenchyn liikuttamisesta, onneksi. Se vaan on todella epäkunnioittava ja ärsyttävällä tavalla orimainen hevonen, yrittää koko ajan dominoida ihmistä tuuppimalla. Sen temperamenttiä kehutaan hurjasti ja se käyttäytyy hyvin Ginan ja Clairen kanssa, mutta mun kanssa esim. juoksuttaessa se veti hirveätä rallia kun pyysin hidastamaan ja tuskin nosti jalkojaan maasta kun pyysin lisäämään tempoa... Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

1 Viikko takana

...ja tuntuu, kuin olisin ollut täällä kuukauden! Sekä hyviä ja huonoja juttuja tapahtunut niin täällä kuin kotosuomessakin. Askareet on helppoja ja suht kivoja, mutta päivät samanlaisia ja välillä on tylsää. Eilen Rayn (orpovarsa) kävi kehnosti kun yritettiin ihan vain taluttaa sitä kentällä Clairen kanssa... se yritti lähteä käsistä, potki ja hyppi kohti, ja kun pistin sen peruuttamaan se haukkasi mun olkapäästä palan!! Eikä edes korvat luimussa. Niin vaarallista, kun iso hevonen ei tajua satuttavansa. No, suutuin sille ja pistin kuriin vallan kovalla kädellä, niinkuin Gina oli neuvonut, ja se alistuikin kahdeksi sekunniksi kunnes yritti taas räplätä suullaan mua ja liinaa. Se ei vaan pysty olla sekuntiakaan tekemättä jotain; pakko räplätä liinaa, kuopia maata, rapsuttaa, heiluttaa päätä... Joten Gina soitti jollekin Cowboylle joka tekee ongelmahevosten kanssa töitä. Hän ehdotti sellaista hevoskuiskaajameininkiä nimeltä "thinking tree". Eli hevonen sidotaan puuhun kiinni viikon verran n. 8h päivässä sen yläpuolella roikkuvaan oksaan. Se saa toki juoda ja syödä, mutta muuten ei oikein voi liikkua järkevästi mihinkään suuntaan. Jos se tappelee, se tappelee vain itseään vastaan. Ilmeisesti monet hevoset oppivat kärsivällisyyttä ja nöyryyttä tällä tekniikalla. Hmm..

No, kotona Pradalla on käynyt kahdesti nyt fyssari/hieroja Annika Tähtinen joka hoiti sitä syksyllä vanhan lantiojumin takia. Vanha ongelma nosti vähän päätään joulukuussa, joten kutsuin Annikan ja ilmeisesti Pradan selkälihakset ovat heikossa kunnossa ja suositteli parin viikon ratsastuskieltoa. Vähän kyllä ihmetyttää, sillä juuri ennen kuin lähdin tein koottua raviakin joka meni todella hyvin. Ei hevonen, jonka selkälihakset on niin huonossa kunnossa kuin annettiin olettaa tekisi sellaisia harjoituksia hyvällä menestyksellä, jonka lisäksi oon treenannut eteen-alas PALJON. Hmm x 2...

Käytiin eilen Floridan "maastoissa". Täällä ei siis ole MÄEN MÄKEÄ, tämä on niin lättänä mesta ettei mitään rajaa :D Kävin Bentellä (friisiori) ja Claire meni 4v Dewiellä, jotka kummatkin sätkyili kaiken maailman koiria, tuulimyllyjä, naapureita, postilaatikoita... Tiet oli tosin tosi mukavia, semipehmeetä hiekkaa eikä yhtään autoa. Jos nyt kuitenkin pysyttelen tässä kouluratsastuksessa. Tänään on vapaapäivä ratsastuksesta kun käydään Wallmartissa ruokaostoksilla ja pestään kaikki satulat ja suitset.

Myöhemmin juttua Bentestä ja Frenchiestä.

Jalostusoriit 1/4 - Donny

Jenkeissä on hirveä kilpailu siitosoreista Eurooppalaisten orien kanssa. Orien omistajat häviävät helposti ulkomaalaiselle "maailmanluokan" oriille, joten Ginalla on käynnissä kunnon markkinointi, promous ja hintadiilit. Meillä on siis 4 oria; 2 kouluoria (Donny ja Ruben) 1 friisiläinen (Bente) ja 1 Celle Francaise esteori (Frenchy).

Donny, eli Don De Marco, on 165cm musta 7-vuotias Donnerhallin velipuoli, joka tekee siitä ainoan Donnerwetterin siitoskäytössä olevan jälkeläisen Yhdysvalloissa. Ne jotka eivät tiedä kuka on Donnerhall voivat hetken hävetä ja sitten Googlettaa. Donny olisi upea ori, mutta sen ratsastus jätettiin kesken vuodeksi koska Gina muutti Georgiasta Floridaan ja ei ollut aikaa jnejnejne huonoja tekosyitä jättää hieno hevonen seisomaan. Nyt Claire (ja lähitulevaisuudessa myös minä) ratsastaa sillä ja kohottaa kuntoa nollasta. Sillä on kuulema paha tapa hyppiä pystyyn, tosin, mutta maasta käsin se on aivan mielettömän herttainen! Ei se turhaan saanut oritestissä 9.5 pistettä luonteesta. 5/6 tammasta on tiine Donnylle ja yksi tulee vielä olemaan.

Ginan bisneksessä on tosin se hyvä, että siementen hinnoilla on joustamisen varaa, koska sperma kerätään täällä itse ja tammat ultrataan itse. Eläinlääkärikuluissa säästää hurjasti! Jotkut orien omistajat ovatkin olleet närkästyneitä Ginan hintadiileistä, koska joutuvat itse käyttämään lääkäreitä jne välikäsiä.

Treeniratsut osa 1 - Churchill

6 päivää täällä nyt olleena olen jokaisena päivänä mennyt 5v ruunalla, joka on Ginan tulevaisuuden FEI-kilparatsu. Churchill ja sen täysveli Dewie, joka on vuoden nuorempi, on mun ja Clairen treenauksessa sen aikaa kun Gina kisaa vielä nykyisellä ratsullaan Voytilla. Oon keksinyt Churchillille täysin osuvan lempinimen - Chilli - koska sitä se todellakin on! Ikäisekseen todella helppo käsitellä ja rento ratsastaa. Se on tosin ihan hirveessä lihaskunnossa vielä, eikä todellakaan tarpeeksi läski. Ekalla kerralla meni todella huonosti, sillä en ollut mennyt juuri muilla hevosilla kuin Pradalla piiiiitkään aikaan ja se on tosi erilainen Pradaan verrattuna; iso, puree kuolaimeen paljon ja aavistuksen kuuro pohkeelle. Ensin en oikeestaan tykännyt siitä yhtään, mutta Gina piti yhen tunnin sen kanssa pari päivää sitten jonka jälkeen on mennyt paremmin. Käynti-ravisiirtymisen on Chillille tosi vaikeita jostain syystä ja se koittaa koko ajan ennakoida ratsastajan apuja ja heittää pään ylös jollei valmistele todella huolellisesti siirtymistä. Eilen se meni jo todella paljon paremmin, tänään otettiin videota ja tietenkään ei mennyt silloin yhtä hyvin...mutta näkeepähän vähän sellaistakin ratsastusta joka ei mene ihan putkeen ja miten se korjataan.

Huomasin eilen, että kuolaimeen pureminen johtuu aika pitkälti siitä että ulko-ohja ei ole tarpeeksi tiukalla. Jos ulko-ohjaa ei ole, koitan kompensoida sisäohjalla ja silloin se nappaa kiinni. Chillillä on hieno ravi, mutta takajalat tuppaa laahustamaan niinkuin Dewielläkin, joten harjoittelin eilen vähän kokoamista joka vähän auttoi. Toisaalta ei voi tehdä kuin pieniä pätkiä koottua työtä koska lihaskunto on mitä on, mutta pakko tuo on saada tietoiseksi takajaloistaan ja kuntoa kohottaa jos jotain kisatuloksia pitäisi saada! Gina meinaan haluaa, että minä ja Claire kisataan Chillillä ja Dewiellä, mutta Dewiellä on välillä kivuliaita kasvuspurtteja joten koulutus on aika katkonaista.

Chillin hyviä puolia on todella iso yliastunta käynnissä joka näkyy myös väistöissä ja avossa. Ravi, kunhan saadaan nuo takajalat irtoamaan maasta, tulee olemaan erinomaista varsinkin lisätyssä ravissa. Huonoja puolia on hieman epäsopusuhtainen pää-kaula, ennakointi, siirtymiset. Suu on saatava tasaiseksi. Omaa istuntaa on ehdottomasti kehitettävä vielä, varsinkin olkapäät on ihan lysyssä ja ohjat ei meinaa pysyä lyhyinä. Tuo satula on muuten kamala, ei sovi hevoselle yhtään ja pakottaa ratsastajan nojaamaan vähän eteen... Huomenna ravi-laukkasiirtymiset.
Video on siis ensimmäinen osa tulevista treenivideoista, haluan nähdä edistyksen omilla silmilläni. Jatkossa myös toivottavasti laadukkaampaa kuvaa. 

Kuvia

Hieman todistusaineistoa tilalta! Alla kuvia muutamista hepoista, elukoista ja rakennuksista täällä auringon alla.

Vaarallinen(?) orpovarsa

Touhusin tänään Rayn kanssa, joka tuli farmille noin kuukausi sitten nälkiintyneenä. Sen emä oli kuollut ilmeisesti synnytyksessä ja Gina otti sen säälistä meille, se on nyt noin 3-vuotias ja tarkoitus olisi treenata juoksutusta. Toissapäivänä se oli lähes asiallinen, mitä nyt ei osaa yhtään käytöstapoja ja tulee iholle minkä kerkiää, mutta toimi liinassa ihan hyvin. Tänään se oli jo karsinassa ihan mahdoton, meinasi potkaista mua (eikä edes korvat luimussa - leikkiä?) ja kentällä hyppi pystyyn ja kohti. Orpolapsilla ja orpovarsoilla on samoja semisti sosiopaattisia piirteitä koska rajoja ei olla koskaan asetettu tai rakkautta annettu, mutta pelkään pahoin että jos Ray ei pian ala käyttäytymään se joutuu kuin joutuukin lihoiksi. Päädyttiin Ginan ja Clairen kanssa nyt siihen, että kohdellaan sitä kuin oria eli talutetaan kummaltakin puolen, aina raipan kanssa. Tuntuu pahalta rankaista sitä, sillä ihmiset ovat varmaan kohdelleet sitä todella huonosti, mutta samaan aikaan se on hyvin vaarallinen jos sille tuulelle sattuu! Pelkään, että se alkaa hyppimään päälle ottaen ihmisen etujalkojen väliin, sillä oon kerran aikasemmin ollut sellasen tapauksen kanssa ja kaikki merkit viittaavat nyt siihen, että se on seuraava askel, jollei rajoja aseteta... Huomenna juoksutetaan apuohjan kanssa.

Tyhmä se ei ole, sillä oppi toissapäivänä erinomaisesti peruuttamaan liinan heilautuksesta kun tuli liian lähelle. Hmm....

Paskanlappausta ja muita tallitöitä

Suomessa tein tallia jo 12-vuotiaana ratsastuskoulussa, jonka jälkeen päätin ettei enää koskaan. Koko viime kesän vietin kuitenkin lähes joka arkiaamu talikon päässä edellisellä tallilla, jonka jälkeen päätin ettei enää koskaan, jälleen kerran. Floridassa, ainakin tällä farmilla, tallityöt on tosi erilaisia kuin Suomessa. Karsinoita on vain 6, loput hevoset asuu ulkona omissa pihattoratkaisuissa joita ei päivittäin siivota. Kuivike on jotain jännää hiekkaa, jota ei tarvitse kääntää niinkuin turvetta tai purua Suomessa, pitää vain kerätä yksittäiset kasat. Aamu alkaa 7.30 ruokinnalla, hevosille annetaan väkirehu ensin(!) ja sitten kuivaa paaliheinää todella pieni määrä siihen nähden mihin suomalaiset ovat tottuneet. Sitten vaihdetaan jotkut hepat sisään ja jotkut ulos, siivotaan karsinat, vaihdetaan vedet ja haravoidaan pihaa, lakaistaan tallia jne. Heinät ja ruokaämpärit raahataan ympäri tonttia söpöllä pikku golfautolla! Koko aamutalliin menee max. 2h. Sitten ihmiset syö lounasta.

12.30 osa hepoista, ei edes kaikki, saa päiväheinää taas pienen määrän. Sen jälkeen liikutetaan 2-3 hevosta päivässä per ihminen, meitä on 3 mutta pääasiassa minä ja toinen working student Claire Etelä-Afrikasta liitutetaan suurin osa. Iltaheinät jaetaan jo 17.30.

Suurimpia eroja on täällä Suomeen verrattuna ehdottomasti heinän määrä, väkirehut ennen heinää, hevoset 24-7 riimut päässä, 3 tiinettä tammaa ulkoilee kentällä samaan aikaan kun ratsastetaan (maailman rasittavinta!!), kaikilla hevosilla on samat kaksi satulaa jotka ei edes sovi suurimmalle osalle ja niissä on kuhmuraiset toppaukset ja hevosilla on outoja terveysongelmia. Esimerkiksi yksi tiineistä tammoista yksi pystyy tuskin kävelemään aamulla, sillä on jotain todella pahasti vialla etujaloissa ja yhdellä nuorella ruunalla on iso patti kyljessä, joka ei tosiaan ole rasvapatti... Toisaalta ei kuulu minulle miten toiset hoitaa hevosiaan, mutta näkeepähän kulttuurieron.

Hyvä juttu sentään on, että tätä tallia on todella helppo pitää! Aamutalli on maailman iisein, ei vaadi liikaa voimia. Oreja hoidetaan asiallisesti ja varotoimet mielessä pitäen. Ehkä pitää vaan mennä pitkin maailmaa ja nähdä eri talleja jotta voi tehdä itselleen sopivan talli/hevostenhoitosysteemin. 

Prada - oma poni kullan kallis

Hevosen omistajaksi ryhdyin huhtikuussa 2012, 13 vuoden hevoskokemuksen jälkeen. Olin Lontoossa opiskelemassa, jolloin en päässyt hevosten kanssa paljoa tekemisiin joten aloin näkemään hurjasti unia niistä. Osuin aina "vahingossa" myyntipalstoille, mutta Suomen tarjonta ei oikein innostanut ja kaikki hevoset mistä olin kiinnostunut olivat vähintään 30 000e, joka ei ihan ollut mun budjetissa. Halusin mustan, hyväsukuisen kouluhevosen, joten päätin kirjaimellisesti tehdä sellaisen. Päädyinkin 20-synttärilahjaksi ostamaan itselleni Englannista 13-vuotaas Trakehner siitostamman, joka on myös kantakirjattu Oldenburgiin ja jonka jälkeläisnäyttö vakuuttava. Pinakothek, eli Prada, tuli Suomeen neljän päivän reissaamisen jälkeen toukokuun alussa. Sillä ei oltu ratsastettu vuosiin, ei kahden edellisen omistajan kanssa ainekaan, eli noin 7 tai 8 vuoteen, eli tammatestien jälkeen se siirtyi suoraan siitokseen.

Aluksi yritin siittää Pradaa saksalaisella oriilla Bretton Woods, mutta johtuen Suomen ilmastosta, stressistä tai jostain muusta ensimmäinen siemennös ei toiminut, jonka jälkeen vaihdoin oria Fürstenballiin. Siementämisen ajoituksessa oli paljon ongelmia, sillä saksasta saa tilattua spermaa maanantaina ja viimeistään torstaina, ja Prada ovuloi lähes aina sunnuntaina, joten muutama kiima meni ohitse. Viimein yritettiin siementää elokuun lopussa, mutta sekin liian pieneen folliikkeliin samasta ongelmasta johtuen, joten minulle jäi tyhjä tamma joka oli surkeassa lihaskunnossa eikä osannut mitään.

Huvin ja liikunnan vuoksi päätin kuitenkin "uudelleenratsuttaa" Pradan, joten muutaman kuukauden juoksutus/ohjasajo/maastatyöskentelyn jälkeen lihakset alkoivat näyttämään paremmilta ja uskaltauduin selkään. Se ei oikein sanonut ratsastajasta mitään, mutta ei ymmärtänyt pohjetta eikä ohjaa. Siinä sitten ilman kokemusta ratsutuskoulutuksesta puuhastelin sen kanssa yksin niin, että jo kolmen kuukauden päästä homma alkoi näyttää todella lupaavalta. Syksyllä vaihdoimme tallia ja pahan rivin sekä mutakauden aikana ei päässyt kunnolla liikkumaan, joten kunnon treeni alkoi vasta marraskuussa uudella tallilla. Tällä hetkellä puolisen vuotta ratsutuksen jälkeen Prada osaa avot, sulut, väistöt sekä helppo C:n asiat. Laukka on vielä raaka.

Laiheliini 2vko Suomessa olon jälkeen.

Tammavarsa oriista De Niro, Oldenburg Premium-varsa.

Pradan suku on puhdasta Trakehneria, se on syntynyt varmaan maailman tunnetuimmassa Trakisiittolassa Klosterhof Medingenissä ja suvusta löytyy kaksi linjausta, toinen Totilaksenkin suvussa vaikuttaneeseen Ibikukseen ja toinen Habichtiin. Emän puolelta löytyy myös upea Michelangelo, jonka jälkikasvua näkyi myön vuoden 2012 Olympialaisissa (Mistral Hojris ja Scandic). Pradan isä on Premium-ori Donauwalzer.

Floridassa ollessani se on puoliylläpidossa kotitallilla ja sillä käy 2 vuokraajaa. Keväällä se menee  Katja Lahdenvuon siittolaan Pornaisiin ja yritetään uudelleen Fürstenballilla, jos sen siementä vaan riittää minulle asti, on meinaan sen verran kysytty ori. Toivottavasti uusi siittolakokemukseni kanssa auttaa kiimakontrollien kanssa!

Tervepä tuloa. Lyhyt esittely tämän blogin tarkoituksesta: olen nuori suomalainen hevosen omistaja, treenaava kouluratsastaja ja toivottavasti tänä vuonna kasvattaja. Olen tammi-huhtikuu 2013 Centaur Farmilla Floridassa oppimassa kaikkea kasvatuksen ja kouluratsastuksen väliltä tilalla, jossa on tällä hetkellä 17 hevosta joista 6 tiinettä tammaa, 5 siitosoria, 1 kohta tiine tamma ja loput treenattavia puoliverisiä. Tilan omistaa Yhdysvaltojen mestaruuden hopea- ja pronssimitalisti, Grand Prix ratsastaja Gina Cook, joka myös valmentaa minua. Postailen siis tänne kaikkea enemmän ja vähemmän jännää siittolan arjesta ja valmennuksesta. Esittelyt oreista ja treenattavista hevosista pian...