Elokuusta, päivää.

Jänniä aikoja eletään! Aloitetaan hyvillä jutuilla, eli käytiin tänään 2kk ultrassa jossa kaikki hyvin joskin oltiin muutamia päiviä liian myöhässä sukupuolen selvitystä ajatellen sillä sikiö ei enää mahtunut ultralaitteen screenille. Odotan seuraavaa ultraa kuin kuuta nousevaa, sillä se on kuulkaas 90 vrk maaginen rajapyykki! Miksi 3kk ultra on tärkeä? Monestakin eri syystä; sikiö on selvinnyt alkutiineyden haasteet ja mikä tärkeintä sikiövakuutus korvaa 90 vrk jälkeen menetetyn sikiön. Pradan käyttäytyminen on ollut vaihtelevaa tiineyden aikana. Se ei missään vaiheessa ole näyttänyt "kiimoja", jotkut tammat vilkuttelevat tiineenäkin joka voi olla todella hämäävää. Alussa se oli aika normaali, mukavan tasainen ratsastaa. Välillä on tullut pari energiakautta esim. pari viikkoa sitten huomasin selkeästi orimaista käytöstä Pradan naapuritammaa kohtaan; se hörisi ja tanssahteli sekä ensimmäistä kertaa ikinä pukitti ratsastaessa (joka oli kyllä lähinnä surkuhupaisa kokemus). Tänään kun vein sen klinikalle ultraan se oli NIIN seesteinen ja rauhallinen, jopa laiska!

Mamma-tamma odottelee ultraa.

Sikiö on nyt 68 päivää vanha. Kehityksellisesti se meinaa sitä, että se on noin hamsterin kokoinen, sillä on pienet kaviot mutta on karvaton. Sen pää ja selkäranka ovat vielä hieman köyryssä mutta suoristuvat noin viikon sisällä. Google antoi tämän kuvan, kun kirjoitin "70 day old horse fetus":¨

Sitten huonompia juttuja. Olin viime viikon ruskettumassa Turkissa ja vuokraaja lähetti sähköpostia koska huomasi oej säteen olevan pehmeä ja lämmin. En ajatellut hirveästi asiaa, koska kesäkuussa sen säteet olivat kanssa huonossa kunnossa joka korjaantui kuparisulfaatilla. Tänään kuitenkin otin klinikkareissun jälkeen käytävällä kavioita ihan rutiinisti kaviokoukulla ja huomasin muidenkin säteiden olevan pehmeässä ja lohkeilevassa kunnossa. Oej säteen uurteista puhdistaessani Prada sätkähti vähän ja huomasin lattialla tipan verta. En tiedä onko joku nähnyt säteestä tulevan verta? No, voin kertoa että sitä tulee ihan huolella!!! Sain semipaniikin ja huusin tallimestarin (joka on onneksi kokenut kavio-ongelmissa) apuun ja teimme betadine-painehauteen. Onko Prada astunut johonkin terävään? Onko turpeen kosteus (koska tarhat kuivat) aiheuttanyt näin pahan sädeongelman? Onko tää joku tiineysjuttu? Tai ehkä kaikkien summa... Mutta kuitenkin ensimmäinen kerta 1,5 vuoden hevosenomistajuuden aikana kun mitään tällaista tapahtuu. Pinkki epäili kaviossa olleen joskus muinoin kaviopaise, josta on jäänyt "onkalo". Joka tapauksessa otan yhteyttä kengättömiin hevosiin erikoistuneeseen vuolijaan joka ymmärtää säteiden päälle, ne on pakko saada kasvamaan ja vahvistumaan! Mur.

Nyt tärkeintä on haavan pito puhtaana ja pitkällä tähtäimellä säteiden vahvistus. Se EI saa tulehtua tai pahentua, koska riskinä on verenmyrkytys ja sitä kautta varsan menetys. 

Keskikesän kuulumiset

Maanantaina käytiin 32 vrk ultrassa jossa kaikki vaikutti normaalilta ja alkio oli jo hyvää vauhtia muuttunut sikiöksi - sydämen syke näkyi epämääräisenä muljahteluna pienessä tohvelieläimen (tai ameeban!) muotoisessa pikku kaverissa. Leena sanoi tulla parin viikon päästä uusiksi, n. 45 vrk ultraääniä ei tehdä ilmeisesti Suomessa hirveän usein eläinlääkärien kustannusten vuoksi, mutta meillä on se etu, että klinikalle kestää minuutti kävellä. Ensimmäisessä ultrassa (n. 16pv) ovuloinnin jälkeen tarkastetaan siis onko hevonen tiinehtynyt ja jos on, varmistetaan samalla ettei ole tullut kaksoisraskautta. Seuraava, n. 30vrk ultra paljastaa onko tamma kantanut raskautta normaalisti siihen asti ja nähdään sikiön sydämen syke. Seuraava, eli n. 45 vrk ultra on mielestäni sekin tärkeä sillä kohtuun kehittyy muodostelmat jotka ovat englanniksi "endometrial cups" joiden tehtävä on tuottaa raskautta ylläpitävää hormonia. Jos tamma luo tämän pisteen jälkeen, ei sitä voida enää siementää kuluvalle kaudelle koska "kupit" eivät tuhoudu tarpeeksi nopeasti ja tamman hormonit ovat samalla tasolla kuin ne olisivat jos se olisi tiine - mutta sikiötä ei ole.

Ymmärtääkseni tämän jälkeen seuraava ultra on vasta n. 90 vrk ultra, mutta haluaisin tietää varsan sukupuolen joka on mahdollista nähdä ultrasta, mutta vain tietyn aikajakson sisällä. Eri nettisivut sanovat hieman eri päiviä, mutta ilmeisesti jossain 60 vrk kohdilla taitava eläinlääkäri voi lähes 100% todennäköisyydessä selvittää sikiön sukupuolen. Ei sitten tarvii ostaa mitään tyhmiä unisex-värejä vaan ihan tyttö - tai poikavärejä varsariimuihin yms!

Muuten Prada voi hyvin, se on saanut lihasta kaulaan, ryntäät ovat kiinteytyneet huomattavasti ja etuosa alkaa muutenkin täyttymään kivasti. Hommaa varjostaa hieman vanha jumi tamman oikeassa pakarassa, jota tulisi hieroa ja mielellään käyttää esim. Back on Track tuotteita, mutta tiinettä kun ei saa hieroa ainekaan näin alussa eikä Botteja käyttää koko tiineyden aikana! Fanny Littorin fysioterapiassa paljastui siis, että oikean lonkan lihakset/kudokset eivät tue tarpeeksi lonkan palloniveltä, joten oik. pakara on jäykkä ja Prada varoo takajalan käyttöä. Se ei sinänsä ole mikään "vamma", vaan parantuisi kyllä kunnon fysioterapialla mutta tämä tiineys nyt vähän rajoittaa keinoja... Olen nyt tyytynyt takajalkojen venyttelyyn ja aloitan puomityöskentelyn. Edistystä on jo tullut, tosin. Varsinkin jumppaväistöt ovat auttaneet lähentäjä - ja loitontajalihasten vahvistuksessa.

Muuten omistajan olo on aika hämmentynyt, innostunut mutta todella pelonsekainen. Pradalla on hyvä tiineyshistoria ja kaikista sen varsoista on tullut terveitä ja hienoja, mutta jokin tässä elämässä on nyt vaan saanut mut vakuuttumaan että kaikki paha tapahtuu juuri mulle. Missä menee realismin ja taikauskon raja? Haluaisin miettiä nimiä ja ostaa varsakamaa valmiiksi, mutta mitä jos se luokin tai joku menee synnytyksessä pieleen ja joudun sitten myymään onnessani hankkimat varsakamat jollain nettipalstoilla? Totuus on, että olisi ollut niin helvetisti helpompaa vaan ostaa valmis nuori, mutta mitä jos kaikki menisikin hyvin, ja missasin ihanat muistot oman kasvatin kouluttamisesta? Aika kertoo... mutta se on pakkö myöntää, että oon helvetin innoissani niistä vanhemmista ketkä tuolle pienelle sikiölle olen valinnut, rakastan mun Pradaa ja Fürstenball tekee piaffia 6-vuotiaana... <3

Viimein onni kääntynyt!

Käytiin aamulla taas klinikalla 17vrk ultrassa jossa sikiö oli kehittynyt hyvin eikä kiiman merkkejä kohdussa enää ollut. Prada on rauhallinen ja tyytyväinen uudella tallilla ja elämä hymyilee muutenkin! Laskettu aika onkin nyt sitten 6.5.2014, eli jos kaikki menee hyvin niin varsa syntyy mielestäni täydelliseen aikaan toukokuun alussa jolloin ei ole enää kylmä tai lunta maassa, varsa kerkeää olla n. kuukauden ikäinen laidunkauden alussa ja saa nauttia vihreästä koko kauden! Ehkä mun heppa-karma on kaikkien tulipalojen ja kiimaongelmien jälkeen nyt vihdoin kääntymässä?

Liikunta ja ruokinta eivät sinänsä muutu vielä pitkään aikaan. Päin vastoin haluan jatkaa kunnonkohotusta niin pitkään kuin se on tammalle mukavaa. On sitten helpompi synnyttää ja palautua synnytyksestä. Se liikkuu nut oikeastaan joka päivä paitsi jos en jonain päivänä pääse, ihan perus laadukasta liikuntaa kaikissa askellajeissa ja vaihtelevissa muodoissa, mutta aina alkuun ja loppuun venyttelyä turpa maassa käynnissä ja ravissa jota Prada on rakastaa nykyään! Olen huomannut selkeän eron verryttelyissä ja palautumisessa venyttelyn ansiosta, jota aina ollaan tehtykin, mutta nykyään niin alas että se on jopa vähän haastavaa Pradalle. Jos ei ikinä haasta, niin ei ne lihakset siitä tietyn pisteen jälkeen enää venykään ;) Joka tapauksessa se jaksaa nykyään myös kantaa itseään paremmin ja käyttää vatsalihaksiaan hyvin.

Ruokinta on nyt seuraavat kuukaudet näin:

10kg esikuivattua säilöä päivässä
0,5 x 0,5 x 1L Black horsen Basic ja illalla vielä 1,5L Basic + 4dl Nutriplus + 3/4L Racing Protein + Kivennäinen (Black Horsen Tammarehu, jota nostetaan vasta viimeisillä tiineyskuukauksilla).

17vrk ikäinen Pradan ja Fürstenballin rakkauden hedelmä. 

Pullat uunissa!

Ensimmäinen siementäminen ei tuottanut tulosta, mutta tiineystarkastuksen päivänä ultrassa (perjantaina) näkyi 3,5cm follikkeli, joten katsottiin seuraavan viikon jokaisena päivänä kuinka pitkälle sitä kehittäisi ja suureksi iloksi Prada teki ensimmäisen oikeasti kunnon kiiman ja hyvän kokoiset follikkelit! Kauden toinen siementäminen oli jälleen Fürstenballin pakasteella perjantaina 31.5, ja eilen (14vrk) sen jälkeen ultrassa näkyi pikku asukki. Kohtu tosin näytti hieman kiimaiselta, joka Leenan mukaan voi olla ihan normaalia näin alussa. Varmaa on kuitenkin, että tiinehtynyt se oli, mutta nyt jännätään alkutiineyden epävakautta. Tiedä sitten mikä auttoi tällä kertaa, mutta kokeilimme ovulaatiota edeltävällä viikolla akupunktiota jonka tarkoitus oli auttaa hedelmällisyydessä ja rauhoittaa tammaa. Luulen että akupunktio, lämpimät kelit ja e-vitamiiniliuos yhdessä auttoivat kiiman laadussa.

Treenipuolella menee todella hyvin! Ollaan oltu Pinkin valmennuksessa 3 kertaa ja ero on jo huima, pidän Pinkin hevosläheisestä tyylistä joka sopii Pradalle erinomaisesti. Laukka on parantunut huomattavasti, se on tasapainoisempaa ja tahdikkaampaa. Laukkaa ollaan treenattu ihan pääty-ympyröillä niin, että ensin ollaan väistetty ulospäin jotta hevonen joutuu kuuntelemaan sisäpohjetta ja siitä nostettu laukka jatkaen ajatusta sisäpohkeen kuuntelusta. Tuloksena on oikein taivutettu ja tasapainoinen hevonen, kun ongelmana on ollut poukkoilu pitkien kinttujen ja vielä huonon keskivartalon koordinaation takia. Myös väistöjä ollaan tehty paljon ja todella hyvältä näyttää! Maneesiin laitettiin eilen koko päädyn pituinen peili enkä malta olla lähtemättä tallille treenaamaan uusien peilien edessä, kunhan saan tämän blogin kirjoitettua! :D

Vuokraaja ei löytynyt, mutta ehkä sitäkin parempi vaihtoehto. Pinkki kysyi olisinko ollut kiinnostunut vuokraamaan Pradaa tunneille pari kertaa viikossa enkä normaalisti suostuisi, mutta Pinkin valvovan silmän alla Pradan treenistä tulee paljon yhdenmukaisempaa ja tunnit ovat aina pienryhmissä. Lisäksi ratsastuskoulun ratsastajat ovat tasokkaita aikuisia. Se oli ekalla tunnilla viime viikolla ja sen ratsastaja oli kuulema rakastunut siihen joten näillä mennään!

Nyt kuitenkin jännätään maanantain ultraa ja muutenkin ensimmäistä 30 vrk jaksoa joka on riskikkäin tiineyden kannalta.

Eka yritys!

Uskallan ehkä kohta jo hengittää (ehkä!), sillä Prada siemennettiin keskiviikkona illalla Fürstenballilla. Pakastespermalla tosin, sillä kuten osattiin arvata, ori oli liian suosittu ja tuoretta ei riittänyt Suomeen asti. Onneksi homma pelaa Leena Väihkösen klinikan ja Ordenojan oriaseman välillä ja pakaste saatiin keskiviikoksi. Prada vietti Leenalla viime vuonna 1,5kk joten sen nopeat ovulaatiot olivat tuttuja Leenalle ja onneksi kerettiin siementää! Normaalisti siis kun tamma on lähellä ovulaatiota ja siemennetään pakasteella ultrataan aamulla, annetaan katkaisupiikki ja seuraavana aamuna siemennetään, mutta meidän tyttö tykkää ovuloida jo katkaisun jälkeisenä iltana jonka takia viime vuonna pari kiimaa meni sivutien, kun aamulla ei ollut enää mitään mitä siementää. Nyt Leena kuitenkin osasi odottaa tätä ja siemenet saatiin illaksi sisään. Ei myöskään tarvinnut miettiä varaoria kun pakastetta löytyi onneksi jo Suomesta.

Nyt on kuitenkin kaksosvaara(!) sillä kummallakin puolella munasarjoissa löytyi saman kokoiset follikkelit. Kaksosia ei suosita hevosten raskauksissa koska usein vähintään toinen varsoista on vakavasti kehitys(vammainen?) eikä selviä. Ja siinä on riskinsä myös emälle. Vien Pradan tarkastusultraan 24.5 jolloin tiedän enemmän. En halua olla millään tavalla optimistinen, joka viime vuosi meni kaikin puolin perseelleen ja hengitän vasta kun mulla on terve varsa sylissä :D Mieluiten musta orivarsa jolla olis valkoinen merkki päässä.  Kuitenkin, nyt on paremmat edellytykset tiinehtymiselle kuin viime vuonna sillä päästiin siementämään ekan kerran jo toukokuun puolella siinä missä viime vuonna se oli juhannuksen aikaan. Ja nyt klinikka on talutusmatkan päässä joten ei tarvitse soitella Lissua ultraamaan koko ajan ja voi myös siementää viikonloppuisin. Viime vuonna 3 kiimaa meni hukkaan siihen, kun se ovuloi sunnuntai yöllä ja silloin ei saa mistään siementä ellei ole oriasemalla jossa on pakastetta. Fürstenballin siemen on kuitenkin ilmeisesti ihan hyvän laatuista pakastettunakin, yksi hienon orin taidoista! Tässä toinen, nimittäin kumartelu :D

(Ori)valinnanvaikeus!

Viime viikolla sain ensiluokkaisia jalostusohjeita yhdeltä Suomen parhaimmista koulukasvattajista. Riverbank- tilan Marjo Vainikka kävi katsomassa Pradaa livenä, silmällä pitäen orivalintoja. Kuten aikaisemmin linkkailin, ykkösvalintani on Fürstenball, mutta koska oriin varsat ovat olleet erinomaisia (mm. 2012 Oldenburg Körungin voittaja Follow Me) sitä voi olla hankala saada Suomeen. Siksi on hyvä olla kakkosori, jota voi tiukan paikan tullessa kysyä. Oon kuitenkin aika fiksoitunut Fürstiin joten toinen valinta on äärimmäisen hankala. Tokan orin listalla on periaatteessa kaikki Schockemöhlen kouluoriit, eli http://www.carrusdressage.com/oriit/koulu.htm . Erityisesti esiin keskustelussa nousivat Danciano, Grey Flanell, Sir Donnerhall, San Amour, Foundation, Desperando, Bretton Woods ja Bordeaux. Mutta kestä valita? Tässä pieni lista orivalintaa tekevälle:

1. Mihin käyttöön varsa tulee? Pradan varsan tapauksessa haluan kevyen, kauniin, kokoamiskykyisen, korrektin, järkevän ja suorituskykyisen tulevaisuuden kilpahevosen vaativiin koululuokkiin, mahdollisesti jalostukseen. Pitää siis pohtia realistisesti tamman liikkeitä, luonnetta ja rakennetta ja hakea oria jolla on suurin todennäköisyys paikata puutteet.

2. Tamman puutteiden ja vahvuuksien kartoitus. Tämä voi olla hankalaa amatöörille, jonka takia kannattaakin näyttää tammaa kokeneelle kasvattajalle joka osaa analysoida rakennetta ja liikkeitä. Pradan tapauksessa ei ole mitään suurta epäkohtaa joka pitäisi korjata; sen liikkeet ovat tahdikkaat ja aktiiviset, hyvä takaosan työskentely ja työmoraali, sopusuhtainen rakenne ja suorat jalat, mutta lapa on hieman pysty ja etuosaa olisi hyvä saada enemmän ylämäkeen. Onneksi tämäkään rakenteellinen puute ei sinänsä maailmaa kaada koska ratsastaessa Prada kyllä osaa sijoittaa painon takaosalle jotta etuosa säilyy kevyenä ja ryhdikkäänä. Lisäksi Marjo lisäisi Pradaan kokoa (sk. 165cm) mutta itse en ole niin huolestunut siitä sillä Pradan varsat ovat olleet poikkeuksetta todella suuria ja itse olen vain 162cm pitkä. Itse toivoisin lisää ns. kilpahevosen mentaliteettiä Pradaan, sillä vaikka se on maasta käsin helppo käsitellä, yhteistyöhaluinen eikä säiky jne, se hermostuu ja menettää keskittymisensä aika helposti joka ei kisoissa ole hyvä juttu.

3. Oriin puutteiden ja vahvuuksien kartoitus. Mitä ori periyttää? On hyvä muistaa, että vaikka kuinka erinomainen yksilö joku hevonen voi olla, periytyvät kaikki ominaisuudet normaalijakauman mukaisesti. Eli jokainen ori tekee joitain parempia ja joitain huonompia varsoja ja välissä paljon keskinkertaisia. Tosin yleensä jälkeläisissä on jokin punainen lanka, mitä ori "leimaa" jälkeläisiinsä. Jos punaista lankaa ei ole, kyseessä ei silloin ole hirveän hyvä jalostusori... Jotkut yksilöt taas periyttävät niin hyvin, että useat jälkeläiset ovat itse oria parempia! Esim. De Niro, jolla on eniten Grand Prix- tason jälkeläisiä maailmassa tällä hetkellä. Tosin De Nirokin on GP-tasoinen, mutta sen jälkeläiset ovat silti parempia kuin se itse.

4. Plussien ja miinusten summa. Eli kun kummankin tamman ja oriin ominaisuudet ovat kartoitettu kannattaa tehdä esim. vanha kunnon +/- lista. Fürstenball periyttää siroa rakennetta, upeaa kaulaa ja päätä, hyvää luonnetta ja liikettä. Ilmeisesti jälkeläisten käynti ja laukka ovat erityisen kehuttavia. Mielestäni Fürstenball on melkein itse täydellisyys, se vastaa omia ihanteitani todella paljon. Prada puolestaan periyttää kokoa, valkoisia sukkia ja päämerkkejä, hyvää luonnetta, keveyttä ja erityisen hyvää ravia (tämä kahdelta edelliseltä omistajalta heidän Prada-varsoihin perustuen). Jokainen sen jälkeläinen on kuitenkin eri oriista ja tyypiltään erilaisia, eli siitostammana monipuolinen. Toivon Pradan tuovan Fürstenballiin kokoa, ja muuten tukevan oriin hyviä ominaisuuksia. Toivon Fürstenballin tuovan Pradaan enemmän suorittaja-mentaliteettiä jota D-linjasta tunnetusti löytyy sekä parempaa lavan asentoa.

Eräitä Fürstenballin jälkeläisiä:

Feuerball

First Ballerina Macohl

Oldenburg Körungin voittaja Follow Me

Ihan mieletön varsa!

HB Future Fun

Ja sitten vielä vähän Pradan vauvoja. Ensimmäisestä mulla ei valitettavasti ole kuvia.

Tammavarsa De Nirosta, tässä 3 viikkoa vanha. Sai 8,75 arvostelussa.

Larkshill Picasso i. Karolinger II

Larkshill Boogie Woogie Tänzer, oriista Benetton Dream

Sama orivarsa kuin ylempänä, tässä 2 vuotiaana. Laukka hyvin ylämäkeen ja aivan valtavahan se on!

Kiimakontrollia ja peruskauraa

Anteeksi taukoilu, elämä on ollut Suomessa hieman hektistä muuttosuunnitelmien ja tulevaisuuden pohdinnan kanssa. Kerkesin jo tallikaverin autoakin kolhimaan, joten mietin että nyt voisi olla hyvä aika ottaa iisisti ja kirjoitella vaikka blogia. ELL Liisa Harmo kävi maanantaina ultraamassa Pradan ihan sillä mielellä että nähdään onko kohdussa tulehduksen merkkejä ja missä mennään kiima-kierrollisesti. Iloinen yllätys olikin, että sillä oli 4,8mm (eli hyvän kokoinen) folliikkeli vasemmassa munasarjassa valmiina ovuloimaan. Viime vuonna Pradalla oli jotain kiimahäiriöitä oletettavasti muuttostressistä ja se teki vain 3,5mm folliikkeleita, eli todella pieniä. Lissu antoi mulle Regumate pullon, jota annetaan nyt 8pv kuuri 12,5ml päivässä oraalisesti. Sen on tarkoitus tasata kevään kiimoja ja auttaa seuraavan kiiman ajoittamisessa. Prada näytti tänään niin sydänjuuriaan myöten loukkaantuneelta kun tuikkasin ilmeisesti pahan makuisen hormonitökötin suuhun.

Treenin kannalta ollaan nyt tehty ihan perus juttuja, kenttä on ollut sen verran jäinen että laukkaamaan ei ole vielä kunnolla päässyt, mutta nyt se näyttää jo hyvältä. Prada oli tänään tosin niin kiimainen että tyydyin vaan juoksuttamaan, sain ihan tyylikästä videomatskua! Olen todella innoissani tulevaisuudesta, sillä näistä kahdesta ei voi tulla muuta kuin hemmetin hieno vauva<3

Kevyttä ravia pari viikkoa sitten.

Onnea vasta 8-vuotiaalle Fürstenball:ille ensimmäisestä Prix St. Georges- voitosta! Pradan sulho.

I rest my case. 

Vuokraajaa vailla!

Kevään suunnitelmat ovat selkeytyneet nyt sen verran, että ensinäkin peruin osallistumisen FWB-kantakirjausnäyttelyyn 23 pv, sillä herpesvirusta on ollut nyt liikkeellä enkä a) halua sitä omaan tammaani ja b) halua saada sitä näyttelystä ja viedä sitten uudelle tallille saati Hevoskylän klinikalle jossa on reilusti tiineitä tammoja. Joskus on otettava vaan vastuu ja olla menemättä vaikka harmihan se on, mutta Virossa on jo kuollut yksi hevonen virukseen ja Englannissa useat siittolat ovar karanteenitoimissa. Suomessakin on jo reilusti tapauksia, josta ei kyllä olla infottu tarpeeksi... mutta minun tammahan ei sitä saa. Prkl!

Mutta Leena Väihköselle ja Pia Varjosen tallille ollaan nyt soitettu ja sovittu, että tulen 24.4 jolloin mulla on pääsykoe Lahdessa katsomaan myös tallipaikkaa, vaikka alustavasti sovittiin jo että veisin Pradan sinne 28 päivä. Uskon, että kyseessä on juuri oikea talli meille, sillä Pinkin sivujen mukaan he painottavat hevosten hoidossa samoja asioita kuin minä, jonka lisäksi talli on ihan Hevoskylän klinikan vieressä. Mikä parempaa, kuin taluttaa oma tamma ultraan tai siemennykseen, säästyy eläinlääkärin matkakustannukset eikä tarvitse kuskata tammaa ympäri Suomea! Muutan kuitenkin itse vasta kesäkuun alussa, joten vuokraajaa tarvitaan.

Jos olet, tai jos tuttusi/kaverisi on Lahden seudulla asuva koulupainoitteinen ja tunnollinen ratsastaja, voi lämpimästi ottaa yhteyttä annasturunen@gmail.com :) Vuokraajan tulisi aloittaa toukokuussa ja käydä 2-3 krt/vko, hinta 150e/kk. Tallilla on erinomaiset puiteet valmentautumiseen maneesista suomenmestari-valmentajan oppeihin! Tiineys, jos nyt tiineeksi sattuu, vaikuttaisi vuokraussuhteeseen vasta viimeisillä kuukauksilla kun masu kasvaa niin isoksi että laukkaamisesta tulee epämukavaa tammalle (eli noin vuoden päästä). Etsin siis aikuista vuokraajaa, jolla on perusratsastus kunnossa ja on avoin oppimaan herkemmäksi ratsastajaksi. Prada ei sinänsä ole hankala hevonen, maasta käsin todella helppo ja rauhallinen ja ratsastaessa ei pukita ja harvoin säikkyy, mutta jos ratsastaja on kova, rauhaton tai käsi-painoitteinen Prada voi hätääntyä tai alkaa kiemurtelemaan. Jos siis haluat oppia herkäksi, helläkätiseksi ja istuntapainoitteiseksi, tässä on täydellinen hevonen siihen, se on ainakin mulle opettanut niin paljon! Sillä on oma moottori, osaa väistöt ja avot, mutta laukka talven jäljiltä raaka, kun kenttä oli talvella niin liukas ettei sillä juurikaan laukattu. Myös maastoiluun tai syksyn pikkukisoihin. Rohkeasti vaan yhteydenottoja, saa kertoa kaverille! :) Oon kanssa omistajana aika helppo, uskon että nykyiset vuokraajat voivat allekirjoittaa että oon aika joustava ja rento.

Astutussuunitelmia

Soittelin viime viikolla eläinlääkäri Katja Lahdenvuolle kelle olin syksyllä sopinut vieväni Pradan siemennettäväksi huhti-toukokuussa. Ja aikamoinen suunnitelmien muutos tulikin sillä Katjahan on äitiyslomalla ja siten ei ymmärrettävistä syistä pyöritä siittolaa tänä kesänä :D Joka jätti mulle vaihtoehdoksi joko Ordenojan oriaseman Pöytyällä tai Leena Väihkösen klinikan Orimattilassa. Kummassakin olisi plussansa ja miinuksensa, Ordenoja on kauempana mutta siellä säilytetään pakastespermaa ja siellä olisi laidun-mahdollisuus. Väihkönen lähempänä, mutten ole varma siementääkö Leena esim. viikonloppuisin. Tammat kun ei hirveästi katso ajankohtaa ovuloinnissaan, viime vuonna meni 3 kiimaa sivusuun koska se ovuloi sunnuntaina eikä tavaraa saanut tilattua Saksasta silloin.

Olen kuitenkin kallistunut nyt tällaiseen lopputulokseen: 23.4 on Nurmijärvellä FWB-kantakirjanäyttely johon ollaan nyt ilmoittauduttu. Saadaan ilmeisesti vapautus ratsastuskokeesta koska Prada on varsonut useampia varsoja, joka voi olla aika hyvä juttu koska en tiedä yhtään miten se käyttäytyisi ja olisiko edukseen satulan alla kun koko talvena ei ole tyyliin edes päässyt laukkaaman. Veikkaan että se saa 2 ktk-palkinnon.

Sitten huhtikuun viimeinen viikonloppu haluaisin viedä Pradan Pia Varjosen tallille, jonne oltiin yhteyksissä sunnuntaina. Talli on talutusmatkan päässä Väihkösen klinikasta ja siten voisin vaikka ratsastaa sen aina ultaan jne, ei tartteis tamman muuttaa monesti ja kuskata ympäri Suomea, se stressaa paljon uusia paikkoja. Lisäksi Pialla olisi maneesi, joten voitaisiin jatkaa kengättä ensi talvi. Tänään kiusasin Pradaa hankitreenillä, ulvoin naurusta kun pikku primadonna inhosi lunta niin sydämensä kyyllyydestä! Hyvää jumppaa ainakin sai.

Mites noi koulukisat? - Kritiikkiä Suomen kisasysteemille.

Muistelin tässä juuri kaikkia eroja Jenkit versus Suomi, ja erityisesti kilpailujen käytännöissä on oikeasti aika yllättäviä eroja. Homma pisti mietityttämään sen verran, että johan sitä nousi keskustelua hevoskavereiden kesken. Jenkeissä tehdään monet asiat todella huonosti ja kouluratsastus on alkeellista mutta hei, NIIN ON SUOMESSAKIN. Florida on Yhdysvaltojen "Dressage Capital" eli kouluratsastuksen kehto, ja siellä kaikki menee niin kuin liitto käskee - tässä tapauksessa USDF (United States Dressage Federation) ja heidän käytäntönsä ymmärtääkseni omaksutaan vahvasti hevosmaailman kummisedältä eli FEI:ltä. Joissain asioissa on vaan niin paljon enemmän järkeä, joissain ei, keskustelua saa syntyä kommentti-osioon jos haluaa. Tässä muutamia räikeitä eroja:

-Radalla saa käyttää raippaa. Kyllä! En ole ihan varma mihin luokkaan asti, mutta 110cm kouluraippan saa tuoda radalle ihan vaativiinkin luokkiin asti, joku (eli tarkistakaa referenssit, minä oon laiska) sanoi että jopa Pyhä Yrjö- tasolle saakka voi käyttää raippaa. En ole puolesta enkä vastaan sinänsä, mutta kyllä se pienenä ketutti kun tallin tuntihevosilla menee verkassa kivasti ja sitten jätetään raippa itse suorituksesta - ihme psykologinen voima - ja hevonen ottaa tilanteesta niin röyhkeästi hyödyn että huhhuh. Toisaalta kyllä hevosen on mentävä ihan yhtä hyvin raipalla tai ilman. Hmm...

-Radan "kutsuminen". Toinen asia jota mun pienet aivot eivät vaan käsittäneet on se, että VOIT OTTAA VALMENTAJAN HUUTAMAAN RADAN SITÄ RATSASTAESSASI, eli ts, ei tarvitse opetella sitä ulkoa. Täh? Tätä olen oikeasti vastaan, ei mikään niistä radoista nyt hei niin vaikea ole, ettei niitä tarvitsisi muistaa ulkoa. Ei jatkoon!

-Rata A ja rata B. Henkilökohtaisesti inhoan rata B:tä, jonka mitat ovat 20 x 40 joka muistuttaa lähinnä levähtänyttä neliötä jossa ei mahdu hevosen kokoinen hevonen tekemään edes kunnon lisäyksiä. Rata A:ta käytetään Yhdysvalloissa aina, se on hyvät 20 x 60 jossa mahtuu jopa tekemään. Voin vain olettaa rata B:n idean olevan järjestäjien helpottaja, sillä tarvitaan vähemmän tilaa ja vähemmän aitoja. Kaikilla kisajärjestäjillä kun ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi isoa kenttää tuohon isompaan. Mutta tässä astutaan minun mielestä pahasti kouluratsastuksen idealismin varpaille; hevosen on näytettävä mahdollisimman näyttävältä ja askeleen oltava matkaavoittavaa. Pienellä areenalla ja varsinkin nuorella hevosella tämä oikeasti vaikeuttaa rataa, jos hevonen kokee vaikeaksi edes liikkua vapaasti kun oho - taas edessä on kulma... lisäksi suurin osa suomalaisista radoista on mitoitettu B:hen, johon toivon muutosta lähivuosina.

-Kevennys. FEI:n luokissa saa keventää ravissa yllättävän pitkälle asti; vasta kun aletaan tekemään koottua työtä pitää istua alas. Kevennys annetaan vapaaehtoiseksi vaihtoehdoksi, jonka monet ottavat, sillä painotus on jälleen hevosen askeleen lennokkuudella ja matkaavoittavuudella. Kevennys lisäksi helpottaa nuoria hevosia. Minusta helpon B:n luokat pitäisi saada vielä keventää, sillä muuten ratsastajan ajatusmaailma voi edetä väärässä arvojärjestyksessä, ruvetaan lyhentämään kaulaa ennen kuin hevonen menee edes mielellään eteen. Helpossa B:ssä vielä tehdään vain uria askellajeissa eikä mitään ns. temppuja, ja joillain ratsastajilla hevosen askel kärsii kovin jos ratsastaja ei osaa vielä istua kunnolla harjoitusravissa. Kevennys-optio voisi helpottaa hevosen eteenpäinpyrkimystä ja askeleen lennokkuutta, selän joustoa... eli todella perustavanlaatuisen tärkeitä asioita. Eikä sitä olisi pakko tehdä, se on vain yksi mahdollisuus.

-Vaikeustasojen eteneminen. Jenkeissä luokat alkaa ns. Training Levelista, joka on vain eri uria askellajeissa, ei sinänsä mitään vaikeaa. Luokkiin kuuluu kuitenkin aina joku pätkä "anna hevosen venyttää kaulansa pitkäksi kevyessä ravissa" ja käyntiä. Miksei Suomessa ole näitä luokkia? Helpossa C:ssä ei taida olla askeltakaan käyntiä? Lisäksi kaulan laskeminen ja pidentäminen ravissa, vaikkakin lyhyt pätkä, kertoo jotain hevosen läpiratsastuksesta ja rentoudesta. Training levelistä mennään FEI:n luokkiin alkaen Level 1 (jota on 3 rataa) Level 2 (jota on 3 rataa) Level 3 jne, ja vaikeustasoa lisätään todella pikkuhiljaa ja hevosen lempeää koulutusta ajatellen. Suomessa hirveän räikeä epäkohta on hyppy helposta B:stä helppoon A:han, jossa hevosen pitää yhtäkkiä oppia hirveästi uusia juttuja! Mielestäni siirtyminen noiden kahden luokan välillä pitäisi olla sulavampi ja uusia asioita esitellä maltillisessa järjestyksessä.

Tässä ainakin muutama ero, enjoy.

Ja taas tapahtuu

On se niin että ikävän tapahtuman seuraukset kantavat pitkälle! Kuulin Floridan tallinomistajalta että yksi tammoista oli stressin seurauksena nyt luonut varsansa pari kuukautta etuajassa, ei selvinnyt... ja taas olisi ollut komea musta orivarsa täyssukkineen!!! Eli nyt kahden varsan menettämiseen on mennyt sellaiset 30 000 dollaria hukkaan. Onneksi lähdin, en olis varmaan kestänyt toisen menetystä. Tamma Velvet oli siis yksi niistä ketä juoksin turvaan savulta palon aikana, luulin saaneeni sen turvaan tarpeeksi ajoissa mutta epäilen vahvasti että lähiympäristön kasvit ovat imeneet palossa liuenneita toksiineita ja myrkyllisiä hiukkasia sekä vedessä että ilman kautta, ja jos hevoset moista syö niin ei varmasti tee hyvää sikiön kehitykselle. Lisäksi tallin pihassa ramppaa talonpurkajia/uudelleenrakentajia jotka stressaavat herkempiä hevosia.

Mutta on niitä hyviäkin uutisia; orpovarsa Ray on saanut uuden kodin! Ehdin tavata uuden omistajan ja olipas kerrassaan mukava tyttö, ikävää että osti varmasti vaikeamman hevosen mitä uskalsi kuvitellakaan... Päivä ennen lähtöäni käytiin Clairen kanssa taluttamassa Rayta tiellä ja meidän naapurilla oli possu jota se pelkäsi niin hemmetisti että poukkoili joka suuntaan. Ei siinä mitään pahaa sinänsä, mutta pukitti/potkaisi ilmaan sivulle niin että meni parikymmentä senttiä takakavio meikäläisen kallon vierestä :) No, voinpahan sanoa että tuon hevosen (ja sen isän) käsittelemisen jälkeen saa olla aika hemmetin paha tapaus jos en osaa käsitellä!

Rayray uudessa kodissa. Ei tule ikävä!!!! 

Pradan treeneihin kuuluu ihan hyvää, se on nyt (viimein.....) rekisteröity Hippokseen, tunnistaja kävi viime viikolla. Ai minäkö laiska? Ei siinä mennyt kuin melkein vuosi, vaikka rekkaus pitäisi tehdä jo kuukauden sisällä maahantuonnista. "Hups". Kuitenkin, tähtään 23.4 FWB-kantakirjaukseen Lohjalle, jos laukka saadaan kuntoon. Se meinaan nyt vaan juoksee alta, enkä halua viedä sitä näytille uuteen jännään paikkaan jos jarru ei toimi edes kotona. Ravi ja käynti näyttävät - anteeksi nyt vaan - hemmetin hienoilta, pyrin saamaan videota tulevalla viikolla. On se oma hevonen vaan niin <3!

...ja Suomessa ollaan.

Tulin takaisin maanantaina ja tässähän sitä onkin saanut säätää. Kummasti lomakkeita tulee täytettyä kun on menettänyt kaikki korttinsa ja henkkarit! Plus vakuutus. No, sainpahan hyvää kuvamateriaalia poikaystävän kameralla tuhosta.

Meikäläisen huone uudelleensisustettuna! Vas. puolisesta lipastosta löytyi pari hassua vaatetta sentään.

Olohuone. Telkkari on vielä pystyssä!!! Ei tosin silti toimi... :D

Autotalli, jossa oli kanssa varsomistalli. Rikkin ruumis löytyi tämän kaiken keskeltä hiiltyneenä.

Suomessa oon mennyt Pradalla nyt pari kertaa kun yksi vuokraajista on sairaslomalla. Kyllä se vaan niin on, että oma hevonen on paras hevonen! Pikku rimppakinttu se on, mutta nyt lihotuskuurilla ennen kevään varsakokeiluja. Se saa nyt aamulla 0,5 L kauraa ja illalla tällaisen mössön:
-1 L Greenline
-0,5 L Racing Protein
-1,5 dl rypsiöljy
-Mineral plus
-Progut
-B-vitamiinilisä

Se on kyllä ratsuna hieman hankala, tai siis ei se tee mitään tyhmää kuten pukkeja tai säiky, mutta se on vaan niin pirun herkkä. Toisaalta tykkään että hevosella on oma moottori(!) ja että ratsastaja joutuu itse hillitsemään oman istunnan, erityisesti kädet. Sinänsä harmittaa että jouduin lähtemään aikaisemmin jenkeistä koska olin tosi hyvällä mallilla friisiori Benten kanssa ja olisin voinut kisata sillä. Toisaalta mun kisavaatteet paloi... Kevät näyttää muuten aika kiireiseltä hevostelun suhteen; kiimojen tarkkailu alkaa jonka lisäksi rekisteröin (myöhässä) ja kantakirjaan Pradan Finnish Warmblood kantakirjaan! Pitää kanssa tehdä kakkosorivalinta (o-ou!) jossa minua onneksi auttaa Schockemöhlen orien maahantuoja. Tällä hetkellä oma top 3 on 1. Fürstenball 2. Bretton Woods 3. Don Schufro. Tai en tiedä kummin päin 2 ja 3 valinnat menevät... se on niin vaikeaa!!! Anyways tekemistä riittää ja pidän bloginkin elossa.

Prada oli saanu viikset.

Floridan tragediasta...

Eilen 3 Maaliskuuta oli mun elamani hirvein paiva. Kirjoitan ilman aan ja oon pisteita koska mun lappari on palanut poroiksi koko muun omaisuuteni kanssa. Ja Ginan omaisuuden, ja Clairen omaisuuden ja mieheni Tommyn lomaomaisuuden. Eilen Claire ja Gina oli Donnyn kanssa kisoissa parin tunnin ajomatkan paassa ja oltiin Tommyn kanssa 2 paivaa farmilla kahdestaan. Hommat sujui kivasti miinus jarkyttava tuuli ja Floridan kevaaseen tosi kylmat ilmat. Gina oli just saanut valmiiksi varsomistallin ja siitoslabransa jotka rakennettiin autotallin sisalle. Mun lempitamma Rikki (Feiner Stern x Ferro) oli jo muuttanut viikkoa aikasemmin varsomistalliin koska sen odotettiin synnyttavan talla viikolla. Se oli mun vastuulla; vietin tunteja katsoen sen kaytosta ennen varsomista videokameran kautta ja analyoin sen maitoa paivittain, hoidin sita jne.. se oli mun 'Pradan korvike' taalla.

Eilen tuli kaksi miesta asentamaan valvontakameroita. Tai niiden piti tulla jo edellisena paivana, mutta olivat kuulema krapulassa. Jatkat ilmaantuivat sitten varttia yli 12 ja alkoivat virittamaan johtoja autotallista kasin kohti isoa tallia. Tommy ja mina oltiin kahdelta kahvitauolla sisalla, kun kuultiin kova pamaus. Luulin etta se oli Rikki joka potkaisi seinaa kunnes muistin etta ne miehet tekevat toitaan siella enka sit kiinnittanyt enempaa huomiota. Pari minuuttia myohemmin toinen miehista, sanotaan nyt Teppo, tuli kiljuen ja huitoen etuovelle enka saanut mitaan selvaa niin juostiin ulos ilman kenkia tai mitaan. Huomasin, etta autotallin iso etuovi oli oikeasta kulmasta tulessa ja tietysti juoksin heti Rikkin karsinaan ja yritin saada sen tulemaan ulos. Se oli karsinan nurkassa paniikissa ja sain sen onneksi liikkumaan karsinan ovelle... kunnes ystavamme Teppo juoksi paniikissa huitoen ja huutaen eteen ja Rikki peruutti takaisin nurkkaan. Seuraavat 20 sekuntia olivat jarkyttavat silla palo moninkertaistui hetkessa melkein puoleen autotallia ja mietin mielessani etta saanko hakamyrkytyksen vai pelastanko hevosen. Yritin vetaa riimunarusta ja hatistella takaa, mutta se ei liikahtanut enaa senttiakaan karsinan nurkasta ja liekit polttivat jo ihoa parin metrin paasta... Tommy pakotti mut tulemaan autotallin toisesta paasta ulos ja tein elamani kamalimman paatoksen kun jouduin pelastamaan itseni rakkaan, raskaana olevan hevosen kustannuksella. Tilanne oli kuitenkin niin epa-aidon tuntuinen että mietin paassani koko ajan "saan sen ihan kohta haettua pois kunhan keksitaan eka jotain milla sammuttaa palo" ja olin muutenkin tilanteeseen nahden rauhallinen.

Olin jo palokunnan kanssa puhelimessa kun koitin vetaa Rikkia tallista, mutta puhelin on paska vanha Samsung josta ei kuulunut mitaan niin soitin uudestaan, 14:18. Palo yltyi seuraavan viiden(!) minuutin aikana noin 30m korkeuteen ja oli jo siirtynyt vieressa olevan omakotitalon kattoon, joka paloi poroksi. Palokunnalla kesti 15 minuuttia tulla paikalle ja varmaan 20 ennenkuin paloa alettiin sammuttaa. Tana aikana olin palokunnan kanssa puhelimessa ja rupesin muutaman avuliaan ohikulkijan kanssa pelastamaan muita hevosia. 4 hevosta vietiin turvaan jotka ovat ok, mutta sisalle omakotitaloon jai pieni Chihuahua Traveler ja kissa Little Bit, jotka kaivettiin tanaan esiin raunioista. Rikki kuoli jarkyttavan brutaalisti enka varmasti anna koskaan itselleni (saati sille kusipaalle anteeksi, jonka taki Rikki peruutti takaisin talliin). Palokunta kaivoi Rikkin puoliksi palaneen ruumiin raunioista ja se vietiin kaatopaikalle. Sen iho oli palanut ja hiiltyneet lihakset näkyivät pinnassa. Ja se haju...... Tamman vatsa oli auki, sen paksusuoli oli ulkona ja samaten varsa oli tullut ulos kohdusta. Varsa olisi ollut taydellinen musta orivarsa, kolme valkoista sukkaa ja tahti.

Ihmisen avuliaisuus on ollut paata huimaavaa. Kaikki on lahjoittanut vaatteita ja ruokaa ja asumme nyt Clairen ja Tommyn kanssa toistaiseksi asuntoautossa tallin pihalla. Itken paljon ja koko ajan, en voi uskoa etta jouduin jattamaan tamman palamaan tuhkaksi. Kaikki sanoo etta olen sankari, mutta ompa vitun hyva olo. Sen voin sentaan sanoa, etta ilman mua ne kaksi videomiesta ei olisi saanut soitettua edes 911 ja Floridan kuivakaudella viereiset tarhat olisivat syttyneet tuleen ja 4 muuta hevosta olisi kuollut toisen koiran lisaksi, joka tuli onneksi ulos talosta. Tuhon arvioidaan olevan 500 000 dollaria. Tulen toivottavasti ensi viikolla Suomeen. Naen Rikkin paniikkisen ilmeen koko ajan verkkokalvoillani.

Myöhemmin lisätty: Tulipa sitten sekin koettua, eli se mitä kaikki heppatytöt ovat joskus kelanneet päässään tapahtuvan... rakkaan hevosystävän menetys tulipalossa ja miten itse toimia tilanteessa joka tuntuu niin absurdilta. Rikkillä oli todella rankka elämä; se oli ennen Ginaa jätetty heitteille varsansa kanssa laitumelle ja vuosi sitten sai keskenmenon 7kk kohdalla. Se oli todella vähän käsitelty ja kunnon viidakkonainen, kyllä tuli kiroiltua monesti kun sitä yritti käsitellä. Mutta rakastin sitä silti, ja mitä enemmän sitä käsitteli sitä enemmän se kiintyi myös minuun. Hevosen luottamus ei vaan kestä tilanteessa, jossa se näkee tulta ja jossa muut ihmiset juoksevat kuin päättömät kanat (videotyypit). Ajattelen että mitä jos olisin ottanut paidan pois ja yrittänyt peittää sen silmät tai mitä jos olisin vaikka vetänyt luudalla täysiä persuksille olisko lähtenyt pois karsinasta, mutta totuus on että se oli niin pelon halvauttama että se ei oikeasti liikkunut minnekään. Ja tila oli kuitenkin avoin (niinkun alhaalla kuvassa näkyy) ja ovi lähellä, rupesin heti miettimään että oma hevonenhan on ahtaan tallikäytävän viimeisessä karsinassa Suomessa... pitäkää rakkaat ihmiset hevosianne hyvinä joka päivä, kysykää rohkeasti tallinpitäjältänne paloturvallisuudesta älkääkä polttako tupakkaa tallilla (palon syy... olis niin helposti voitu välttää...).

RIP Rikki<3 ja anteeksi.

Varsomistalli ennen. Huomaa ironia; palosammutin heti ekana kuvassa...  eipähän ollut lähettyvillä kun sitä eniten tarvitsi.

Sama talli, palon jälkeen...

Tassa linkki yhteen uutiseen: Uutinen

Välipostaus

Hieman taukoa, sillä soon-to-be avomieheni on käymässä! Donny ja Claire menevät huomenna kisoihin kahdeksi päiväksi ja jäädään Tommyn kanssa kahestaan tänne; eli mihin poikäystävää käytetään? VIDEOIHIN! Joten, get ready...

Tilannepäivitystä

Täällä ollaan nyt puolisentoista kuukautta vietetty ja oma ratsastus ei sinänsä ole kehittynyt siinä mielessä etten ole oppinut mitään uutta, mutta kädet ja istunta on hiljentynyt huomattavasti ja ryhti parantunut. Ensimmäinen tamma synnyttää varmaan parin viikon päästä ja valmistelut ovat jo käynnissä, kirjoitan huomenna tarkemman kuvauksen synnytysvalmisteluista. Etelä-Afrikkalainen Claire, kestä on tullut todella hyvä ystävä mulle, lähtee harmikseni Saksaan parin viikon päästä ja tänne tulee uusi working student Englannista... paikan omistaja puolestaan aiheuttaa mulle kiltisti sanottuna harmaita hiuksia, mutta koska hevosmaailma on jo täynnä paskanjauhajia en jaksa puhua ko. ihmisestä pahaa julkisesti ja vajota samalle tasolle. Positiivista on sentään, että rakas poikaystäväni tulee viikon päästä tänne ja mennään muutamaksi päiväksi Fort Myersiin tapaamaan mun entistä isäntäperhettä kenen luona olin vaihtarina 2008!!! Jee.

Treeneissä menee paremmin Benten, Frenchyn ja Rayn kanssa. Bentellä kävi taas kiropraktikko toissapäivänä ja se liikuu taas huomattavasti paremmin eteen. Tein tänään sillä Siirtymisbingoa(!) joka on muuten sairaan hauskaa jos kaveri tai valmentaja on bingoemäntä. Eli mene uralla tai ympyrällä ja bingoemäntä huutaa "valmistele!" jolloin valmistelet hevosen johonkin siirtymiseen muttet itse edes vielä tiedä mihin. Pari askelta valmistelun jälkeen emäntä huutaa käskyn joka on toteutettava 2 askeleen kuluessa. Vaihtoehtoja:
-Pysähdys
-käyntiin
-raviin
-laukkaan
-lisää
-kokoa

Eli emäntä huutaa "valmistele" (valmistelet) "LAUKKA" (laukkaan) "valmistele" (valmistelet) "KÄYNTIIN" jnejne. Oikeesti lisää tosi paljon omaa reagointinopeutta ja kiinnittää hevosen keskittymiskyvyn kun ei tiedä mitä seuraavaksi, ja juju piileekin hyvässä valmistelussa. Tein tätä mutta vähän huijasin kun olin oma bingoemäntäni.... Bentellä ainakin tuntui olevan hauskaa. Ray puolestaan saa lihaksia päivä päivältä enemmän ja se on nyt ratsastettu läpi kaikissa askellajeissa, mutta on muuten niin hemmetin hankala sekä maasta käsin että ratsain... varmasti hankalin hevonen kenen kanssa olen tehnyt töitä, se on perinyt Rubenin paskan asenteen jonka lisäksi se on vielä lellitty piloille. Toisaalta hyvä kouluttaa sitä, koska uskon vahvasti kenen tahansa muun hevosen olevan iisi kouluttaa tuon jälkeen!!!

Jalostusoriit 3/4 - Ruben O

Ruben on helposti koko tallin hienoin hevonen. Helposti! Upea rakenne, suku (i. Ulft) ja mieletön liike. Sillä ei ratsasteta koska se oli nuorempana onnettomuudessa ja sen otj jänne vammautui niin, että jatkuva treeni olisi saattanut aiheuttaa niin pahaa tuhoa että orin elämä olisi ollut siinä. Joten se viettää päivät pitkät seisoen omassa pihattotarhassaan huudellen tammojen perään. Toinen miinus on sen luonne... jumalauta että onkin hankala hevonen, ori oreimmasta päästä ja todella vaarallinen käsitellä! Se myös periyttää sitä jälkikasvuunsa, jonka takia en ikinä käyttäisi sitä omalle tammalleni vaikka muuten sen varsat ovatkin hienoja. Itse asiassa orpovarsa Ray on sen poika, joka on todellakin saanut isältään epämiellyttävän drama king- temperamentin. Rubenin takaosa on erityisen vahva; se esittää tarhassa omaksi huvikseen piaffia tehdäkseen tammoihin vaikutuksen ja uskon vahvasti, että jos sillä oltaisiin ratsastettu säännöllisesti se olisi vaativan tason hevonen, ellei sen oma asenne olisi tullut tielle. Vältän Rubenin käsittelyä viimeiseen asti koska se on niin aggressiivinen ja arvaamaton, edes Gina ei halua koskea siihen ellei ole pakko. Harmi ettei siitä ole enempää kuvia, se on meinaan aivan mielettömän upea eläin!

Sukututkimusta (Prada)

Tuntuu etten millään kyllästy hevosten sukujen tutkimiseen! Ennen kasvatusinnostustani en tiennyt liikaa hevosten suvuista saati välittänyt; jos hevonen on hieno yksilö niin mitä väliä suvulla? Periaatteessa hyvinkin totta sillä onhan noita luonnon oikkuja jotka jostain syystä ovat upeita hevosia yksilöinä mutta eivät suvussaan kanna tai periytä tiettyjä ominaisuuksia. Totuus nyt kuitenkin vain on, että yli sata vuotta urheiluhevosjalostusta ja varsa perii isältään 50% geeneistä sekä emältään toiset 50%. Jotkut sukulinjat tai yksilöt periyttävät tiettyjä haluttuja piirteitä. Jos sinulla on mahtava tilastohevonen saattaa olla kiva tehdä sillä varsa, mutta tuntematta sukuhistoriaa on hyvin vaikeaa ennustaa mitään periytyvyyttä. Tein hieman tutkimusta Pradan isän- ja emänlinjoista, jotka voidaan jäljittää jopa 1700-luvulle! Trakehner on siitä hieno kantakirja, että se on hyvin perinteikäs ja dokumentoitu.

Emälinja jäljittyy vuoteen 1777, kantatammaan Halbmond. Trakehner kantakirjana tosin jäljittää yleensä tammalinjat niihin tammoihin, jotka Trakehner Verband säästi kantatammoiksi toisen maailmansodan aikana säilyttääkseen Trakehnerin 'halutun tyypin'. Se tyyppi, jota ei haluttu lähetettiin itään ja parhaat yksilöt jäivät Saksaan. Prada on saksalainen Trakehner, joten sen emänlinja on Halbmondin 1943-vuonna syntynyt kaukainen jälkeläinen Peraea eli T4C-linja. Trakehnerin T4C-linjasta on tullut muun muassa Anky van Grunsvenin GP-ratsu Partout, trakilegenda Pret a Porter (mm. Le Rougen isä) ja yllätyksekseni Suomessa kansallista koulua kisannut/kisaava Point of View. Ottamatta huomioon tietysti kaikkia linjan tuottamia hienoja Pr. St. -palkittuja siitostammoja,; T4C onkin yksi Klosterhof Medingenin ylpeyksistä tammalinjana.

Hih! Pradan isoisoisoisoisoisoemä Peraea 1940-luvulla.

Isälinjassa puolestaan on vahva edustus urheiluhevosia moneen makuun; löytyy koulu-, este- ja varsinkin kenttämestareita. Trakit ovat siitä hieno rotu, että täyttä verta on aika paljon joka lisää kestävyyttä ja keveyttä urheiluhevoseen. Isä Donauwalzer on premium-ori jonka geneettinen perimä sisältää kahden Trakehnerin halutuimpien orien joukkoon kuuluvien herrojen linjaukset; Ibikus ja Habicht. Puhuin jo tästä aikaisemmin, mutta tosiaan Ibikuksen jälkeläisiä on huipulla monia; esimerkiksi Kyran entinen ratsu Midt-West Ibi-Light on Ibikuksen poika, ja tytär Gondola II oli upean Gribaldin emä! Gribaldi on yksi mun lempioreista ikinä, sen jälkikasvuun kuuluu vaatimattomasti Totilas, Painted Black ja Imhotep. Ibikus itse oli nelinkertainen saksanmestari, joka eli hienon pitkän elämän. Habicht puolestaan oli aikansa menestynein kenttähevonen ja tuotti yhteensä 11 hyväksyttyä poikaa jalostukseen. Yksi niistä oli Pradan isänisä Sixtus jolle puolestaan myönnettiin Elite Hengst (eliittiori)-titteli jo nuorella iällä sen suorituskykyjen takia (Sixtus kilpaili Grand Prix-tasolla esteissä). Sen jälkeläiset ovat kuitenkin lahjakkaita myös koulussa, kuten Terhi Stegarsin GP-ratsu Axis. Voin aika hyvällä omallatunnolla sanoa Pradan suvun olevan siis aika monipuolinen ja kansainvälisesti menestynyt.

Kuvagalleriaa sukulaisista:

i. Donauwalzer

ii. Sixtus

iii. Habicht

Ibikus oripäivillä näytillä vielä 25-vuotiaana!

ei. Kennedy

eii. Michelangelo

TCN Partout 

Pret a Porter

Dear Hötönet; mikä on peräänanto?

Jalon hevostalli.netimme yli-innokkaat poninvuokraajat ja tuntiratsastajat kirjoittelevat niin ahkeraan foorumin ratsastus-palstalla useita eri threadeja "mikä on peräänanto?", "miten saada hevonen peräänantoon?", "mitä eroa peräänannolla ja muodolla?", "kulkeeko hevonen peräänannossa, katso video" jnejnejne.... Ajattelin nyt hieman valaista asiaa, omin sanoineni. Sekä muiden ihmisten sanoin, mutta osaan toki siteerata. Ei siitä toisaalta liikaa aikaa ole, kun ihmettelin itsekin miten jotkut ratsastajat saavat hevosen kulkemaan niin nätisti kaula kaarella ja sitäsuntätä. HUOM, en väitä itse olevani täydellinen ratsastaja, mutta tässä eräitä perus periaatteita.

1. Mikä on peräänanto?  Hevonen on peräänannossa kun se pyöristää selkänsä, myötää kyljistään, kaulastaan sekä niskastaan liikkuen samalla mielellään eteen. Peräänanto on kuitenkin mielestäni ratsukon yhteinen tila, jossa kummatkin ovat herkkiä avuille sekä hyvässä yhteisymmärryksessä ja luottamuksessa. Hevonen liikkuu rentona mutta aktiivisena, tahdikkaana, kuuliaisena, halutussa muodossa ja tuntumalla.

2. Mitä eroa on peräänannolla ja muodolla? Muotoja on monia; jopa perus tuntiratsastajan 'nenä kohti taivasta' on muoto. Ei toki haluttu muoto, mutta muoto. Sanalla 'muoto' viitataan siis hevosen etuosan profiiliin.  Hevonen voi olla yhtä lailla peräänannossa jos se kurottaa eteen-alas pää etupolvien välissä kuin oikeaoppisessa koulu-muodossa, muoto on vain eri. Syy miksi nämä käsitteet usein sekoitetaan on, että hevosen ollessa peräänannossa se myötää selästä, kaulasta, niskasta joka näkyy kaulan kaartumisena ja selän pyöristymisenä.

3. Mikä on 'täydellinen muoto'? Klassisen kouluratsastuksen täydellinen työskentelymuoto on saavutettu, kun hevosen niska on sen kehon korkein osa, sen nenäpii on kohtisuorassa maahan nähden. Ei siis turpa kohti ryntäitä. Sitä kutsutaan kuolaimen alle menemiseksi ja hevonen ei kykene käyttämään selkäänsä enää oikein.

Eli ei näin. Hevonen on Aivan liian lyhyt edestä! En toki väitä olevani parempi ratsastaja, mutta nenä on selkeästi luotiviivan takana ja hevosen selkä notkolla. Harmi, että tätä näkee vielä Olympiatason ratsastajilla... vaikka passage vaatiikin erityisen korkean  muodon tämä on lähinnä hevosen niskan jumiuttamista.

...Ja sitten Valegro, kuvattu myös passagessa. Turpa menee maata kohti, ei ryntäitä kohti ja selkä on pyöreänä. Lisäksi Charlotten kädet näyttävät huomattavasti pehmeämmiltä kuin yllä olevan jenkkiratsastajan, joka selkeästi käyttää kankea voimakkaasti, käsi on lukittuna reiden päällä... lyhennä ohjia ja kanna kätesi, nainen!

4. Mitä ratsastajan pitää tehdä, jotta hevosen saa peräänantoon?
-Tahti. Tarkista että hevonen liikkuu kevyestä pohjeavusta eteen pitkin, rennoin askelin. Hevosen tulee itse hakeutua tuntumalle.
-Tuntuma. Ratsastajalla on oltava riittävä tuntuma hevosen suuhun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aktiivista vetoa suusta eikä saa tulla tahdin hidstumisen kustannuksella. Hevosen on oltava niin sanotusti pohkeen ja ohjan välissä, eli jos annat pohjetta se ei saa juosta alta vaan pohkeesta ohjaa kohti. Sen on saatava tukeutua ohjaan, muttei kuitenkaan tarrata siihen. Tätä varten tarvitaan yleensä irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla (johon hevosen ei tarvitse tukeutua) samalla kuin ulko-ohja ylläpitää tuntumaa (ulko-ohjaan hevosen on tukeuduttava). Ulko-ohjan tuntuman pitää olla vahva, muttei kuitenkaan saa vetää nenää ulos. Sen on myödättävä liikkeen mukana ratsastajan kyynerpäästä kuminauhamaisesti.
-Pohkeen ja ohjan yhteistyö. Ajattele ampumajousen virittämistä; kun virität jousen se lyhenee kummastakin päästä yhtä paljon. Hevosen on tehtävä samoin, et voi ottaa liikaa ohjalla (kontrolloida etupäätä) ja jättää pohkeen käytön (unohtaa takapään) tai muuten tahti kärsii. Tai toisin päin eli pyytää liikaa eteen antamatta tarvittavaa tukea tai hevonen juoksee alta. Yhdistämällä tarpeelliset pohjeavut tuntuman kanssa pyydät hevosta pyöristämään selkänsä ja pehmenemään suusta.
-Älä pakota. Kun sanon irrottavia puolipidätteitä sisäohjalla en todellakaan meinää sahaamista! Hevosen suun tulisi tuntua kuin pehmeältä voilta. Puolipidäte tapahtuu vain nimettömän jännittämisellä, jota seuraa päästö. Myös ohjan on oltava tarpeeksi lyhyt, jotta et joudu vetämään kättä taakse päin tehdessäsi puolipidätteen. Muista, että kaulan saa kyllä kaarelle mutta se saattaa tulla selän kustannuksella ja silloin hevonen ei ole peräänannossa. Muista myös, että suu on hevosen herkin ruumiinosa johon vaikutat suoraan vetämällä rautaisesta kappaleesta. Älä pelkää kunnon tuntumaa, mutta kunnioita suun herkkyyttä.
-Sisäpohje ylläpitää. Kun olet saanut hevosen mielestäsi peräänantoa kuvaavaan kuuliaiseen tilaan, tarkista vaikka ympyrällä onko hevonen todella läpiratsastettu. Päästä sisäohja löysäksi; jos hevonen on todella peräänannossa sisäpohkeesi (ja ulko-ohjasi) ylläpitää asetuksen ja uran. Jos turpa nousee, hevonen lähtee omille teilleen tai hidastaa/nopeuttaa tahtia palaa yksi askel taaksepäin. Sisäpohje ratsastaa hevosen ulko-ohjan tuntumalle joka puolestaan pitää hevosen halutussa muodossa, halutulla uralla.

4. Mikä on 'eteen-alas'? Eteen-alas- muoto tarkoittaa sitä, kun ratsastaja pyytää hevosta kurottamaan turpaa maata kohti, ei ryntäitä kohti niin pitkälle alas kuin hevonen haluaa päänsä laskea. Samalla selkä pyöristyy. Kaikki (ts. useimmat) hevoset eivät edes kykene työskentelemään korkeassa muodossa selkä pyöreänä koska niitä ei välttämättä usein ratsasteta niin, niillä ei ole riittävää lihaksistoa tai jopa riittävää rakennetta siihen. Eteen-alas on loistava alku- ja loppuverkkojen muoto sillä hevonen saa itse venyttää itseään mutta käyttää kuitenkin lihaksiaan oikein. Periaatteena on joko lämmitellä hevonen tai opettaa hevonen itse hakeutumaan tuntumalle säilyttäen selän pyöreyden. Tässä on erinomainen video englannintaitoisille joka selittää ja havainnollistaa selän toiminnan:  https://www.youtube.com/watch?v=I8cOq7YWXys

Eli periaatteessa aika paljon "tee näin - mutta älä liikaa". Kokeilemalla oppii, kultaisimmat neuvoni ovat kuitenkin rento, matkaavoittava askellaji ja ulko-ohjan tuki. Varo houkutusta ottaa oikotie onneen, älä sahaa. HUOM! Peräänannon saavuttaminen on tärkeää jos haluat päästä helppo B-tasoa paremmaksi ratsastajaksi, mutta jokainen hevonen on erilainen ja työskentelee tyytyväisemmin mahdollisesti turpa hieman luotiviivan takana tai edessä, josta ei kannata murehtia liikaa. Eri asia jos se puree kuolaimeen tai pakenee kuolainta, mutta pilkkua ei tarvitse viilata niiden muutamien senttien takia jos hevonen on tyytyväinen ja toimii! 

Treeniratsut osa 2 - Bente

Bente D on Pyhä Yrjö (Prix. St. Georges)-tasoinen friisiläisori, joka on ikävä kyllä viettänyt vuodenpäivät tekemällä ei-mitään. Se on kuitenkin vasta 13 joten Gina antoi mulle tehtäväksi kohottaa sen kunnon ja saan sitten treenata sillä vaativia. Friisit ei ihan ole mun juttu, mutta Gina ei oo antamassa omaa kilparatsuaan mulle ihan lähiaikoina sen sairastelun takia, niin mikäs tässä ajan kuluksi touhuta Benten kanssa. Ekan kerran menin sillä jo kolmisen viikkoa sitten mutta se oli niiiiiiiiiiin jumissa ettei millään meinannut liikkua eteen missään askellajissa ja tunsin sen lantiossa olevan jotain häikkää niin maastoiltiin vaan hetki. Toissa viikon tiistaina kävi maailmankuulu kiropraktikko naksauttamassa 5 hevosen mestat paikoilleen ja Bente sai lantionsa taas alleen. Hoidon jälkeen ero oli huima! Nyt treenaan laukkatehtäviä sen kanssa.

Bente on oriksi hirmu lupsakka kuten friisit yleensä. Hyvä koekaniini mulle vaativia luokkia treenatessa, se rupeaa heti väistämään/tekee avoa tai sulkua jos käyttää yhtään liikaa pohjetta tai ohjaa. Tykkään hevosista jotka eivät anna anteeksi ratsastajan virheitä. En kuitenkaan kameran akkuongelmista johtuen saanut vielä tänään videota, mutta pari kuvaa saatiin räpsästyä... harjottelin tosiaan sitä laukan kokoamista/parantamista Kyran Aakkosten mukaisesti. Koitetaan uusiksi kuvata tiistaina.

Laukkaa ympyrällä. Hyvä muoto ja tempo, liike kulkee selän läpi.

Alkuun tein reippaasti laukkapätkiä pitkässä muodossa, pitkällä uralla ja kevyessä istunnassa. Selän lämmettyä tein ympyrällä laukka - pysähdys - laukka siirtymisiä. Kyra neuvoo kirjassaan tekemään suoralla uralla ja vastalaukassa vastaavaa, mutta sovelsin hieman. Pysähdyksen avut selkeällä pidätteellä, eteenpäin selkeällä pohjeella. Sitten pidättävät ja eteenpäinvievät avut yhdistetään, hevonen lyhentää laukkaa jonka jälkeen ohjasta on myödättävä jotta hevonen saa laskea kaulaansa niin paljon kuin haluaa (samalla se sijoittaa painoaan takasille enemmän, kokoaa siten itse takaa) mutta se ei saa kuitenkaan lisätä tai tiputtaa tempoa. Tämän jälkeen reilusti eteenpäin, lyhyitä pätkiä siis aluksi. 

Benten laukka harjoituksen jälkeen. Sisätakanen työntyy hyvin alle, laukka kulkee ylämäkeen. 

Tänään orpovarsa Raylla ratsastettiin ekaa kertaa! Meni todella hyvin. Se on saanut jo paljon lihaa luidensa päälle, vaikkei todellakaan vielä tarpeeksi. Hyvin pojalla piti pokka jo valmiiksi jännässä tilanteessa, kun jostain syystä kentälle tuli yhtäkkiä kaiken maailman hälinää; tammat (jotka edelleen tarhaavat kentällä, vihaanvihaanvihaan) laukkailivat ympäriinsä, naapuri päätti alkaa käynnistää Vietnamin sodan aikaista ajoneuvoaan aidan takana, Donny jahtasi naapurin koiria jotka ulvoivat ja haukkuivat jonka lisäksi oli tosi tuulista. Mielestäni sen kanssa edetään kyllä aivan liian nopeasti koska Gina haluaa sen pois nurkista... tänäänkin, ottaen huomioon että joutuu kantamaan ekaa kertaa ratsastajaa selässä, Gina halusi Clairen ratsastavan sillä varmaan noin 20min josta talutin käynnissä pari kierrosta jonka jälkeen harjoiteltiin ohjaamista ja eteenpäin menoa. Ihan käyntiä siis vain, mutta noin huonokuntoiselle kolmevuotiaalle ekalla kerralla noin paljon informaatiota? Sillä ei siis ole _mitään_ lihasta selässä, päin vastoin näyttää että joku olisi haukannut palan sen sään kummaltakin puolen. Ja tämän lisäksi juoksutettiin sitä aluksi ravissa aika reilusti.

Orpovarsa Ray ekaa kertaa ratsastaja selässä. Komea poika!

Pradan kanssa, vaikka se oli jo 13v kun mulle tuli, ja sillä oltiin ratsastettu joskusmuinoin, etenin todella hitaasti varmistaakseni kunnon pohjan ratsastukselle. Aluksi taluttajan kanssa käyntiä ja pari ravipätkää, sitten kaikkia askellajeja liinassa (ravi ja laukka kevyessä istunnassa) ja vihdoin ohjaus/pysähdys/eteenpäinharjoituksia ilman avustajaa. Kaikkia näitä tein varmaan yhteensä kuukauden ajan ennenkuin aloitin vaatimaan siltä yhtään mitään. Voi toki olla, että olin liian varovainen mutta henk.koht mielipiteeni on että otan mieluummin hitaasti ja varmasti kuin liikaa kerralla jolloin saatetaan ottaa takapakkia koulutuksessa. Kukin tyylillään - hyvin Prada liikkuu tätänykyä.

Pradan ja mun eka ravi. Kevyessä istunnassa liinassa heinäkuussa 2012.

Ekoja harjoitusraveja 3kk treenin jälkeen.

Selän toimintaa on kaikessa ratsastuksessa syytä miettiä alusta asti jos haluaa itselleen terveen ja korrektisti liikkuvan hevoskaverin saati kilparatsun. Ekoja harjoitusraveja tein vasta 2-3kk "ratsutuksen" jälkeen kun Prada osasi käyttää selkäänsä oikein ja liikkui eteen tarpeeksi. Kuten kuvassa näkyy se pyrki (ja pyrkii välillä vieläkin) kuolaimen taakse, mutta oikealla eteenpäinratsastuksella sekin hoituu ja selkä tulee käyttöön. Hieno ero muuten noissa kahdessa kuvassa lihasmassan määrässä!

Huomenna otetaan vihdoin ja viimein videota musta ja friisiori Bentestä. Toivon ainakin pystyväni demonstroimaan laukan parantamista metodilla jonka luin Kyran Aakkoset-kirjasta... mutten lupaa mitään :D

Kuulumisia ja avautumisia

Lähipäivinä olisi tarkoitus syventyä enemmän itse koulutreeniin kuvien ja videoiden kera nyt, kun olen alkanut tuntemaan hevoset paremmin. Rutiini muuttui treenihevosten osilta niin, että (toisaiseksi) ainoat mun päivittäin ratsastettavat ovat Bente ja Frenchy. Claire menee Donnylla ja Churchillin veljellä Dewiellä, Gina Churchillilla ja Voytilla. Jos saisin valita itse kaksi ottaisin mieluiten Donnyn ja Voytin; nuori ja osaamaton sekä oppimestari antaisivat varmasti optimaalisen oppimisen ratsastajana, mutta kuten aikaisemmin todettu Voyt on sieltä sun täältä rikki tai jumissa ja Donnyn ongelmana oli oritesteissä pystyynhyppiminen johon Claire on omalla hevosellaan tottunut ja minä en (ainekaan siinä mittakaavassa, se meinaan nousee ihan pystysuoraan ja monta kertaa peräkkäin) joten Claire menee nyt ainakin sen aikaa että se rutinoituu takaisin treeniin. Chilli tulee osittain takaisin mun ratsastukseen sitten kun Gina on vienyt sitä tarpeeksi eteenpäin, se on ehkä aavistuksen ikätovereitaan jäljessä osaamistasolla.

Frenchy rennossa eteen-alas muodossa.

AVAUTUMISTA: Tilalle kuuluu muuten ihan jänniä juttuja hyvässä ja huonossa. Orpovarsa Ray meni tänään ekaa kertaa liinassa kuten normaali nuori hevonen (ei kuten verenhimoinen sosio/psykopaatti)!!! Se oli erityisen miellyttävää huomata, koska sillä on 2kk aikaa muuttua ihmistä kunnioittavaksi nuoreksi hevoseksi. Nyt haluaisinkin puhua hieman karvaalla kielellä varsojen kasvatuksesta: ÄLKÄÄ NYT SAATANA PAAPOKO NIITÄ IHANIA MUSSUKKA-VARSOJANNE NIIN, ETTÄ PARIN VUODEN PÄÄSTÄ MUUT IHMISET SAAVAT TAPELLA ISON, PUREVAN, POTKIVAN, TÖNIVÄN, RYÖSTÄVÄN KOLMEVUOTIAAN KANSSA! Älkää siis antako varsojenne tehdä mitään, mitä ette haluaisi aikuisen hevosen tekevän. Rayta on aina säälitty ja lellitty, se on saanut tulla iholle (myös hampailla) ja nyt koulutusvaiheessa sen maailma laitetaan ylösalaisin kun yhtäkkiä pitäisikin kunnioittaa ihmistä. Ihminen ei ole hevosen leikkikaveri vaan johtaja. Olen muutaman kerran joutunut iskemään kouluraipalla sitä niin että tuntuu, enkä todellakaan tykkää siitä, mutta tämä 'tough love' on ollut ainoa keino saada se ymmärtämään ettei ihmistä a) tönitä b) purra c) juosta yli. Toivotaan, että 2kk riittää, tänään näkyi ensimmäinen toivon pilkahdus Rayn kohtalossa...

Sitten miellyttävämpiin asioihin. Donnya pyydettiin Etelä-Korean oman puoliverikantakirjan yhdeksi kanta-oriksi! Se ei siis menisi fyysisesti Koreaan, mutta sijoittajat tilasivat siltä reilun määrän pakastespermaa oman kantakirjan aloittamiseksi. Muuten huippujuttu, mutta Gina miettii vielä mahdollisia miinuksia, sillä se ei muuten voisi kilpailla enää tällä kaudella.  

Huomenna mennään katsomaan NASA:n avaruusraketin laukaisua! Tässä ihan vieressä sijaitsee meinaan sattumalta yksi NASA:n toimipiste josta lähetetään juurikin raketteja ja sukkuloita avaruuteen hengailemaan. Siistiä.